Elämänlaki

Joka on: asiat aina järjestyvät.

Eilisissä treeneissä painoin paitani märäksi ja näköni sumeaksi, mutta en luovuttanut. Ja selvisin.

8.30-21.15 pituiset koulu- ja työpäiväkombinaatiot voivat etukäteen tuntua ihan kauhealta kauralta, mutta parhaimmillaan ne sisältävätkin niin paljon oppimista ja ihania hetkiä ihmisten kanssa, ettei tekisi mieli edes olla kotona.

Visa Electron ei saata toimi kaukojunissa, ja joudun jäämään random pysäkillä nostaakseni rahaa ja myöhästyä tapaamisesta. Mutta siinä random pysäkillä voi löytyäkin ihana kahvila, josta saa ihanaa asiakaspalvelua ja ihania pullia mitä viedä mukaan. Eikä lipunmyyjää edes tule seuraavaan junaan, joten loppujen lopuksi pääsen ilmaiseksi perille.

Niin se random pysäkki oli Kerava. Ja päämääränä Järvenpää. Ja laatikoissa laskiaispullia.

Oman blogin kirjoittaminen voi tuntua välillä täysin turhalta ja kyseenalaistavalta, mutta sitten näenkin että on tullut paljon uusia kommentteja, ja muistan entistä vahvemmin, miksi tätä kirjoitan.

En ole aikaisemmin edes antanut tunnustusta teille maailman mahtavimmille lukijoille. Ehkä se on ennen tuntunut vähän omituiselta, koska olen ajatellut että teitä on vähän enkä siksi ole halunnut vaikuttaa ns. innokkaalta turhaan. Mutta tänään blogini on täyttänyt 3 kuukautta, ja kommentteja tulee yhä useampi ja lähes joka päivä kuulen joltain uudelta ihmiseltä, että hän lukee blogiani. Vitsi siitä seuraava tunne on sanoinkuvaamattoman ihana. Joten tuhannet kiitokset kun olette täällä kanssani – luette, tykäätte, kommentoitte ja jotkut jopa laittavat blogia eteenpäin tietoon.

Ihan uskomatonta. Rakkautta! Nyt syön mutakakkua ja vastailen teidän iltaani piristäviin kommenteihin.