Kategoriat
Hyvinvointi Pukeutuminen & Kauneus

Ei voi olla hyviä muistoja, jos ei ole noloja muistoja

Riippuen päivästä ajattelen itsestäni eläneeni joko todella noloa tai sitten todella tapahtumarikasta elämää.

Yhtä usein kun saan kokea ylpeyttä itsestäni, saan myös jäätäviä häpeäflashbackeja. Ne on välillä niin voimakkaita, että saatan vuosiakin vanhasta muistosta päästää spontaanisti suustani eii vittu. (Hyvin usein yksin kävellessä tai ratikassa istuessa. Kerran lapsiperheen vieressä…)

There’s not one without the other. Pokkaa tarvitaan, jotta asiat tapahtuisivat. Joskus se johtaa itsensä nolaamiseen, joskus mitä ihanimpiin asioihin.

Mä jopa ajattelen, että itseni nolaaminen kuuluu osa identiteettiäni. Tarkoitan sillä sitä, että en tietenkään varsinaisesti hae sitä, mutta olen kokoajan tietoinen siitä, että niin voi käydä ja se on ihan fine. Olen innokas, olen itsevarma ja olen eteenpäin menevä. En koskaan jää selittelemään liikaa itseäni. Hyvin usein kun nolot tilanteet sattuvat paisumaan meidän pään sisällä aivan hölmöihin mittasuhteisiin, jos niitä jää ylianalysoimaan.

Mua kauhistuttaisi elää elämää häpeän ehdoilla. En halua jättää jotain tekemättä vain häpeäksi tulemisen riskin takia enkä halua katua jotain vain siksi, koska nyt hävettää. Jos olen oikeasti halunnut tehdä jotain ja lopputulema ei ole toivottu, ei häpeään kannata jäädä vellomaan. Joskus häpeä voi toki olla opettaja, mutta en anna sen ruoskia. En anna häpeän alentaa itsetuntoani tai aiheuttaa kelpaamattomuuden tunnetta. Elämääni saa ohjata häpeän sijaan sallivuus, armollisuus ja usko siihen, että asiat järjestyvät aina.

Tällä asenteella viikonlopun viettoon, erityisesti lauantaihin, jolloin lähdetään kahden partner in crimen kanssa Vantaan yöelämään. 😀 Ihanaa viikonloppua jokaiselle! xx

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

10 vastausta aiheeseen “Ei voi olla hyviä muistoja, jos ei ole noloja muistoja”

Ihana asenne! Ihailen niin sua tossa! <3

Itse taas varon ja häpeilen kaikkea yleensä ihan liikaakin ja helposti jätän tekemättä asioita sen takia. Vaikka järkevästi ajateltuna ehkä tajuaisinkin, että asiassa ei ole mitään hävettävää eivätkä muut todennäköisesti ajattele edes asiaa läheskään yhtä paljon kuin itse, niin silti toimin jonkinlaisten automaattisten estojen mukaan.

Osaisinpa ottaa mallia susta <3

Mä ymmärrän koska oon joskus ollut ihan samanlainen! Häpeä on niin syvä aihe ja jos se vaikuttaa paljon elämään, siitä ei noin vain pääse eroon… Tsemppiä, toivottavasti armollisempi asenne löytää luoksesi! 🙂 Ja ihanaa sunnuntaita. <3

Vastaa

Ihana, aito postaus! ”Mua kauhistuttaisi elää elämää häpeän ehdoilla. En halua jättää jotain tekemättä vain häpeäksi tulemisen riskin takia enkä halua katua jotain vain siksi, koska nyt hävettää.”Tämä! Mahtava asenne! Itse pyrin tähän myös (välillä komapstellen)! Oon miettinyt se niin että ”no ainakin oon elänyt”, vaikka sählännyt ja mokannut välillä niin en ainakaan oo pelannut vaan varman päälle 😀 Ihanaa viikon alkua sulle! <3

Kiitos kommenttistasi. <3 Siis joo todellakin täällä välillä kompastellen myös. Tuskin kellään on 100%, vuorokauden ja vuoden ympäri pokkaa. 🙂 Ihanaa viikon alkua myös sulle, ihana!

Vastaa

Voi että, olisipa ihanaa tavoittaa tollainen asenne! Itse annan usein häpeän rajoittaa, vaikka olet just oikeassa.

Eikun tavoittelemaan vaan hei! 🙂 Tuskin tulee kertaheitolla mutta ajan myötä on varmasti mahdollista saavuttaa. xx Ihanaa viikkoa! 🙂

Vastaa

Kiitos paljon! :* Parasta viikonloppua myös sulle. 🙂

Vastaa

Kommentoi