Olin viikonloppuna jostain syystä väsynyt. Bloggaaminen vaihtui epätavallisen pitkiin yöuniin, auringonottoon takapihalla ja valmiisiin ruokapöytiin istumiseen.
Nyt on taas puhtia kirjoittamiseen, ja tänään halusin puhua muutosten lykkäämisestä. Minulla oli menossa vielä vähän aikaa sitten vaihe, jossa lykkäsin muutoksia ja säästin kokemuksia tiettyyn hetkeen. Tällä hetkellä en osaa edes perustella miksi ajattelin esimerkiksi että alan lisäämään liikuntaa vasta ensi kuussa tai rupean panostamaan kouluun ensi lukuvuonna. Jälkeenpäin tuollaiset ajatukset tuntuvat ihan hulluilta. Kuormittavilta ja täynnä sekosyitä.
Nykyään olen, onneksi, omaksunut ajattelutavan, jossa muutos lähtee tässä ja nyt. Mutta jotta sitä kehitystä oikeasti tapahtuisi enkä sortuisi ajattelemaan taas, että ”no okei maanantaina mä sitten aloitan kunnolla”, olen ottanut vauvanaskelia. Kun lupasin vähentää torkuttamista, tiesin, etten nousisi heti seuraavana aamuna sängystä pirteänä sillä sekunnilla, kun kello soi. Sen sijaan torkutin joka aamu minuutin vähemmän. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että sängystä ampaistaan melkein jo ensimmäisen herätyksen aikana ja lähes kivuttomasti.
En usko, että elämässä on koskaan mitään täydellistä hetkeä, jolloin kaiken voi tehdä – no, täydellisesti. Ymmärrän sen nyt.
Lempeätä maanantaita, ihanat!
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI