Joulukuussa lanseerasin kotiimme Dokkaritorstain. Viime torstaina katsoin Netflixistä Chris Templen ohjaaman Living on One Dollar (2013), josta pidin kovasti.
Living on One Dollar kertoo neljästä kaverista, jotka muuttavat kahdeksi kuukaudeksi Guatemalaan elämään monien paikallisten ja muiden maailman reilu miljardin ihmisen tavoin vain dollarilla päivässä. Sanomattakin selvää, että kokemus on rankka ja silmiäavaava, ja laittaa etuoikeutettuna länsimaalaisena asiat edes hetkeksi tärkeysjärjestykseen.
Se, että neljä muuten hyvätuloista amerikkalaista kokeilevat köyhyyttä vähäksi aikaa ei ole itsessään sen ihmeellisempää katsottavaa, mutta se ei olekaan tämän dokkarin pointti. Minulle dokumentti oli enemmän muistutus siitä, miten iso osa muista ihmisistä elää, maailmassa vallitsevien tulojen epäreilusta jakautumisesta sekä tulojen arvaamattomuudesta köyhillä alueilla. Elokuvassa näytetään se mitä kaikki meistä tietää jo mutta harva tekee tilanteen parantamiseksi tarpeeksi; kuinka ravinnonpuute vaikuttaa lapsiin ja lasten kehitykseen ja miten lapset joutuvat töihin ja jättämään koulun kesken. Dokumentissa kuvataan perheiden selviytymistarinoita, jossa kuitenkin ollaan tiukankin paikan tullen omaa yhteisöä kohtaan vieraanvaraisia ja avokätisiä.
Pienellä googlettelulla huomasin, että samat elokuvantekijät ovat soveltaneet samaa kokeilua myös syyrialaisessa pakolaisleirissä ja tehneet siitä oman dokumentin, Salam Neighbor (2015). Pitää selvittää mistä saan tämän elokuvan käsiini, ehkä sekin päätyy #dokkaritorstaihin joku päivä.
Lue myös:
Dokkaritorstai: 3 + 1 dokumenttisuositusta
Kuva Kosovosta
SARANDA
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN