Jes, jes, jes.
Pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa crossfitiä, ja yllätyksettömästi voin todeta: olen myyty.
Käytiin kaverini Ellan kanssa toisen kaverini Visan johdolla testaamassa Crossfit Basementia, missä hurahti kaksi tuntia täyttä hikeä. Kaikki termit menivät yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos – vaikka kuinka yritin niitä kahden korvien sisällä pitää – ja yhtäkään liikettä en saanut varmaan puhtaasti oikein.
Mutta mua ei motivoi kyllä mikään niin paljon kun se, että näkee miten paskassa kunnossa on. Oikeasti! Kokeilkaapa. Epäonnistukaa niin täysin että saatte motivaatiota innostumaan ja onnistumaan. Niin mun draivi vaan toimii jokaisessa aspektissa.
Eikä se salin bro-henkisyyskään pahitteeksi ollut. Kaikki olivat niin äärettömän mukavia, eikä kukaan katsonut vinoon vaikka olinkin kaikkia kymmenen kertaa pienempi.
Ja sen jälkeistä oloa voin esimerkillistää sillä tavalla, että kun unohdin järjestelmäkamerani treenin jälkeen pukuhuoneeseen, olin todella lähellä etten käynyt hakemassa sitä. Niin paljon särki jalkoihin.
Kuva pinterest.com
5 vastausta aiheeseen “Crossfit-huumaa”
Mikään ei ole mukavempaa kuin kunnon treeni! Odotan innolla, että pääsisin joskus itsekin aloittamaan ihan kunnollista treeniä. Se tosin vie vielä aikaa, oman kroppani kanssa varovaisuus on valtti, joten toistaiseksi käyn lenkillä ja koetan päästä ensikuussa aloittamaan joogan sekä jonkin suht kevyen keskivartalon syviä lihaksia vahvistavan ryhmäliikunnan.
Jep, allekirjoitan – urheilun kuin minkä tahansa muunkin suhteen pitää olla maltilinnen ja kuunnella kroppaansa. Ja hiljaa se muutos lähtee, ainakin se muutos jonka haluaa säilyttää pidemmän aikaan.
Tsemii sulle treenaamiseen:)
Nimenomaan, etenkin jos on näin vammainen yksilö kuin minä 😀
Kerran itse kokeilin, mutta se jäi siihen kun ei aikaa riittänyt. Harmittaa, tykkäsin kans kovasti 🙂
Joo, munkin täytyy ottaa selvää miten tuun aikatauluttaa ton sadan muun asian kanssa. 🙁 toivottavasti saat aloitettuu joskus! 🙂