Chillailua

Kun ulkona on masentavan näköistä, sisällä voi olla hyvinkin tunnelmallista. Oon iloinen, että saan viettää tään aamupäivän kaikessa rauhassa itsekseni ilman mitään kiirettä. Juoda teetaivasta ja lukea Paulo Coelhon Alkemistia. Sytyttää pari suklaantuoksuista kynttilää. Syödä aamiaista useaan kertaan – herkkukaapissa taitaa olla jopa vastaleivottua muffinsia. Olla vaan ja möllöttää. Aah.

Olen viime aikoina vaihtanut useampaa biletysyötä kotileffailtaan ja monta pitsipaitaa villapuseroon. Syytän syksyä ja no, vanhenemista.

Anteeksi, siis kiitän syksyä ja vanhenemista.

Mun jääkaapissa on kiinni kaikkien aikojen lemppariaforismini magneettimuodossa, joka muistuttaa kuinka elämää täytyy elää mukavuusalueen ulkopuolella. Mutta entä jos se mukavuusalue on ollut juuri siellä, missä pitää mennä kokoajan muiden ja virran perässä, koska kyydistä poisjääminen pelottaa? Kiertää tutuissa vaatekaupoissa ja kahviloissa, koska olisi luonnotonta mennä töistä suoraan kotiin.

Entä jos onkin paljon vaarallisempaa jäädä kotiin, antaa muiden mennä ja tehdä just sitä mikä silä hetkellä huvittaa: olla vain.

Sitä paitsi, tänään on koulun fuksiaiset, jotka saa kompensoida tätä mun (autuaan onnellista) mummomeininkiä.