Kategoriat
Hyvinvointi Koti & Sisustaminen

Kadutko ennemmin jotain mitä teet vai mitä jätät tekemättä?

Kuinka viettää uuden vuoden alun, määrittää se loppuvuoden kulun.

Siinä tapauksessa mun loppuvuosi on uneton, stressaantunut ja etääntynyt. Onnellista uutta vuotta vain!

No ei kai, ihan kaikkiin sanontoihin mäkään en usko.

Mä en haluaisi pitää näin usein näin pitkiä blogitaukoja. Haluaisin olla se ihminen, joka osaa olla asiallinen ja ammattimainen paskamyrskynkin keskella. Mutta minkäs teet kun et osaa elää muulla tavalla kuin fiilis edellä – enkä todellakaan tarkoita tätä omakehuna. Haluaisin olla välillä se ihminen, joka antaisi järjen päättää.

Joka tienristeyksessä jaksaisi pysähtyä ja oikeasti miettiä vaihtoehtoja ja välillä, hitto vie, olla miettimättä mitään. Ja vaikka tietäisi mitä pitää tehdä, malttaisi silti odottaa hetken ennen kuin jatkaa matkaa. Varmuus ei ole aina päätös.

Olemme yöpyneet uudessa kodissamme maanantaista asti. Pelkällä patjalla sillä tilasimme spontaanisti kokonaisen futonsänkypaketin, jossa on 15 viikon (!!!) toimitusaika. Pikkuhuomautus: en ole koskaan edes kokeillut futonpatjaa.

Myös tämä koti on vuokrattu vain kuvien perusteella, ex-tempore muutamalla klikkauksella Lumon nettisivuilta. Se oli (virtuaali)rakkautta ensisilmäyksellä.

En osaa seistä niissä risteyksissä. Mitä ihmiset tekevät risteyksissä?! Menevät kokeilemaan patjoja uudestaan ja uudestaan, jotta sängyn saamiseen menisi vielä pidempi aika? (Kyllä.) Harkitsevat täydellistä asuntoa vielä hetken, vaikka siinä on se riski että joku ehtii nappaamaan sen sillä välin? (Valitettavasti kyllä.)

Ehkä kyse on siitä, että kestäisikö mieluummin katumusta siitä, mitä on tehnyt vai katumusta siitä, mitä on jättänyt tekemättä. Ja mä olen aina tiennyt kumpaan leiriin mä kuulun.

Uusi koti on ihana mutta ilmassa on ihmeellistä “muuttomasennusta”. Edellinen asunto oli lämpimämpi ja sohva näytti siellä arvokkaammalle ja kauheesti mennyt kaikeen rahaa ja nönnönnöö. Silti, eilen ei tarvittu kuin viisi minuuttia täydellistä hiljaisuutta kun katsoin ulos parvekkeelta ja tiesin sydämessäni, että tää oli oikea päätös.

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

Kategoriat
Koti & Sisustaminen

Muuttamisesta ja muuttumisesta

Yleensä juuri ennen uutta vuotta on mukava saada asioita päätökseen: maksaa roikkuvat laskut, järjestellä vaatekaappia, tehdä loppuvuoden siivous… Tiedättehän – jotta tammikuun ensimmäisenä päivänä voisi herätä mahdollisimman valmiina ihmisenä, joka on oppinut kaikista edellisvuoden virheistä.

Tänään, tammikuun ensimmäisenä päivänä, mulla on asiat keskeneräisemmin ja mahdollisesti sekavammin kuin pitkään aikaan.

Kaksi viimeisinä vuotta sisälsivät molemmat uuden yrityksen ja uuden vauvan. Vaikka en ole vieläkään täysin vakuuttunut lapsiluvun täydestä, en toivo tälle vuodelle ainakaan uutta vauvaa enkä sen puoleen uutta yritystäkään.

Sen sijaan parin viikon kuluttua muutan unelmieni asuntoon, joka uskokaa tai älkää: ei ole Aurinkolahdessa. Never say never, vaikka oikeasti sydämeni pohjalta uskoin etten koskaan muuta täältä pois. Olen aloittanut jo surutyön asian suhteen, dramaattisemmin kuin mitä ehkä pitäisi, ottaen huomioon että uusi koti sijaitsee rantaviivaa 2 km toiseen suuntaan. (Kuvan maisemissa; naapureillekin on selvinnyt, että taloyhtiöön muuttaa bloggaaja kun kuvat piti ottaa jo asuntonäytön yhteydessä…)

En kukoista muutoksen keskellä: olen muuttamisen ja muuttumisen edessä äkäinen ja hermostunut, jopa ahdistunut. Rinnassani on iso möykky, vaikken ole pakannut ainuttakaan muuttolaatikkoa. En kestä keskeneräisyyttä.

Toisaalta olin äkäinen ja hermostunut myös tässä asunnossa ilman kunnollista työtilaa, ja se on muuton suurin syy: oma toimisto, josta on tarkoitus tulla myöhemmin kuopuksen huone. Onnekseni hän tulee nukkumaan vieressäni teini-ikään asti.

Tammikuu on jollekin tipaton, toiselle detox. Mä yritän opetella tammikuussa keskeneräisyyden sietämistä. Rehellisesti sanottuna tässä olisi paljon muutakin opittavaa, mutta onneksi kuukausia on kaksitoista eikä elämän tarvitse olla valmista kaksikymppisenä.

Nykyinen asunto on ollut upea ja ollut vajaa vuoden kotimme läpi koronan, raskauden ja pienvauva-ajan, mutta sille (ja Aurinkolahdelle) on tulossa myöhemmin oma oodi.

Selvisi, että joudun luopumaan jostain, joka on ollut tosi pitkään tosi rakas saadakseni toivottavasti jotain parempaa.

Ja merinäköalan.

Huppari saatu Globe Hopelta

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com