But you’re an animal, baby, it’s in your nature

Olen haaveillut kirpeistä syyspäivistä siitä asti, kun palasin Australiasta. Eli viime helmikuusta.

Siitä asti yksikään kuuma päivä ei ollut samalla tavalla nautinnollinen, kun ne ennen olivat olleet. Ja joka kerta toivoin, että olisi ollut edes vähän viileämpää. Tällaisina hetkinä kirosin itseäni, ja koitin muistaa että tulen niin katumaan sanojani ja toiveitani ”sitten silloin kylmänä syysiltana kun tuun toivomaan yli kaiken, että ois taas kesä ja lämmin ja vois käyttää sortseja.”

Ja mitä on käynykään?

En ole katunut kertaakaan.

Nojoo, vielä ei ole niin kylmä, että varpaita paleltaisi, nenä jäätyisi tai VR myöhästelisi (– pahasti), mutta olen täysin tyytyväinen tähän säähän. On niin ihanaa astua aamulla jalalla ulos ilmaan, jossa voi tuntea raikkauden, puhtauden ja sopivan kylmyyden. Tänäänkin lämpömittari näytti +1, enkä olisi toivonut yhtään enemmän.

Ehkä meillä suomalaisilla on tietty talvipäiväkiintiö. Jos on poissa jonkun aikaa talvesta, rupeaa alitajunnassa kaipaamaan menetettyjä päiviään. Ehkä näin kävi minulle puoli vuotta sitten talvella, kun muut työnsi lumikinoksiin jumittuneita autojaan kun minä olin surffaamassa.

Otsikko Robin Thicke – Blurred Lines -biisistä, joka on soinut päässäni suunnilleen siitä asti kun se tuli ulos.