BABAI

Kävin eilen katsomassa ensimmäistä kertaa Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalien näytöstä. Kyseessä oli Kosovossa syntyneen ja nykyään Saksassa asuvan Visar Morinan ohjaama elokuva Babai (suom. Isä) joka kertoo riipaisevasti silti totuudenmukaisesti yhtä siirtolaisuustarinaa. Isä ja poika Nori elävät vaatimattomasti Kosovon maalaiskylässä yrittäen selvitä päivästä toiseen ystävällisten sukulaisten nurkissa ja myymällä savukkeita kadulla. Isä pakenee paremman elämän toivossa Saksaan ja Nori päättää tulla perässä.

En spoilaa enempää kuin kertomalla, että tarina kosketti itseäni aika tavalla. Elokuva sijoittuu 90-luvun alkuun, kun Jugoslavian sodat olivat vasta puhkeamaisillaan – ja suurin piirtein niihin aikoihin kun omat vanhempani tulivat Kosovosta Suomeen. Onnekseni minä sain syntyä täällä enkä joutunut itse myymään niitä savukkeita kadulla tai hyppäämään veneeseen pimeään mereen.

Ja vaikka elokuvan miljöö onkin aikajanallisesti 25 vuotta vanha, on se hyvin ajankohtainen ja antaa näkökulmaa ja toivottavasti lisää myöntätuntoa liikkeellä olevalle pakolasvirralle ja ihmisten suhtautumiselle siihen.

Elokuviin meneminen kokemuksena oli itsessään tosi hauskaa. Oli niin outoa kuulla ensimmäistä kertaa albaniankielistä elokuvaa Finnkinossa ja bongailla siellä täällä hiljaisia kommentteja kohtauksista omalla äidinkielelläni. Sekin kertoo pienistä kosovolaisista piireistä aika paljon, että vierustoverimmekin tunnisti meidät heti äitini tyttäriksi ja keskustelimme kuin vanhat tutut vaikkemme olleet koskaan tavanneet aikaisemmin. Saatoin saada myös jonkin asteen ulkonäkökriisin nähdessäni viimeisen päälle laittautuneita nuoria kosovolaistyttöjä (mistä ne saa puhdin panostaa noin paljon!) ja tajuessani, ettei tekisi minullekaan pahaa sipaista silloin tällöin huulipunaa tai kihartaa kutrit.

(Elokuva näytetään Helsingin Finnkinossa vielä keskiviikkona 23.9 klo 13.45, lippuja on jäljellä.)

Kuvat lainattu: täältä ja täältä.

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN