Kategoriat
Koti & Sisustaminen Pukeutuminen & Kauneus Työ & Opiskelu

Asunnon ostaminen: enemmän harmittaa menetyt vuodet kuin menetetty raha

Me asutaan vuokralla merellisessä Itä-Helsingissä, ja jos multa kysytään maailman kauneimmassa paikassa. Muutimme tähän asuntoon neljä vuotta sitten, tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen koti ja neliöistä huolimatta (42) saimme ensimmäisen lapsemme täällä.

Yhden lapsen kanssa olemme pärjänneet ihan ok. Minimalisteina tilaa löytyy tavaroille ja pääosin hyvin nukkuva vauva ei ole saanut meitä haaveilemaan vierashuoneesta, jonne toinen meistä voisi yöllä paeta. Vauvalle riittää toistaiseksi nämä kulmat päivittäiseen tutkimusmatkaan. Tämä on ihana koti ja kolmistaan voisin asua tässä vaikka ikuisuuden. (Tosin teini-ikäisellä Elalla saattaisi olla jotain sanomista asiaan.)

Olemme kuitenkin puhuneen asunnon ostamisesta. Jo raskaana suunnitelma oli se, että palaan vanhempainvapaan jälkeen edes osa-aikaisesti sosiaalialan töihin, jotta voisimme ostaa parin vuoden sisällä kolmion. Ei ehkä ihan tästä meren lähettyvillä, mutta muutama kilsa suuntaan x tai y.

Kaksi asiaa on kuitenkin muuttunut. Perustin vanhempainvapaalla yrityksen, jonne palaan sosionomihommien sijaan, yrityksen, joka ei luonnollisesti tuota vielä paljonkaan. Toiseksi, sain elää täällä jälleen kerran yhden kylpytakkikesän eli sellaisen, jossa kävelin kylpytakki päällä aamu-uinnille suoraan mereen. Täällä, jossa voin syödä aamupalaksi vegaanisia pannareita venesatamassa, jossa voin juosta vaunuilla kauniin valaistetun kanavan ympäri, jossa voin seikkailla lapseni kanssa Uutelan metsässä. Jonka lähikauppa on maailman paras K-kauppa ja jossa lähellä on myös suurin piirtein koko tukiverkostomme.

Täällä kuitenkin maksaa kämpät aivan hitosti ja siksi vaivaamme päätämme jatkuvasti punnitsemalla: vuokralla unelmasijainnilla vai oma asunto jossain muualla?

Jos olisin kärsivällinen, voisin ostaa asunnon muualta sillä ajatuksella, että sijottaisin siinä rahaa itselleni ja sitten tulevaisuudessa voisin myöhemmin ostaa asunnon täältä Aurinkolahdesta. Mutta muutamankin vuoden tyytyminen tuntuu ajatuksena ihan kamalalta. Paljon kamalammalta kuin tuhansien eurojen ”tuhlaaminen” vuokraan. Muita etuja kuin taloudellinen etu en omassa asunnossa näe, sillä ihan yhtä lailla vuokrakotikin tuntuu omalta kodilta. En usko, että saan mitään erityisiä kiksejä itse omistamisesta.

Josta herää kysymys: miksi olen saanut päähäni, että asunnon ostaminen olisi joku itseisarvo? Haluan olla onnellinen siellä missä asun ja jos oma asunto ei tällä hetkellä, näillä resursseilla, tekisi minut onnelliseksi, miksi ostaisin? Ja miksi samaan aikaan tunnen olevani outo, suorastaan yhteiskunnan friikki, kun asun perheellisenä vuokralla, vaikka teoriassa asuntolainaankin olisi edellytykset?

Vuokra vai omistus: mihin ratkaisuun te olette päätyneet ja miksi?

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

32 vastausta aiheeseen “Asunnon ostaminen: enemmän harmittaa menetyt vuodet kuin menetetty raha”

Olen vuokralla maailmassa ja lisäksi maksan karmaani takaisin elämällä joka hetki armosta rauhaan. Elämä on meidän isoin laina, ja ei me sitä taloa (tai sen omistuskirjaa) voida kai viedä mukanamme kuollessamme.

Valtavan lainan ottaminen kämpän ostoa varten on pitkäaikainen riski ja myös energeettisesti kummallinen diili. On mahdotonta sanoa, millainen yhteiskuntarakenne ja talousjärjestelmä meillä on 20 vuoden kuluttua, jonne lainan kuittaus ajoittuu. Onko meillä edes kotirauhaa vai olemmeko keskellä kolmatta maailmansotaa. Kukaan tuskin haluaa asua Helsingin keskustassa, jos pommikoneet voivat saapua koska vaan.

Myin pari vuotta sitten ”ensiasuntoni”, ja maksoin silloin myös kaikki lainani pois. Se oli elämäni parhaita päätöksiä. Asun unelmakodissani Lumolla ja vain taivas jos sekään on mahdollisuuksien rajana esim. asukastoiminnan kehittämisessä ja yhteisöllisyysteemoissa sekä tietenkin jo aiemmin mainitut huoltohuolettomuudet ym. asumisen helppoudet.

Mun näkökulmasta asuntolainat kuuluvat maailman suurimpiin huijauksiin, joilla pönkitetään kapitalismia. Vuokrarahani menevät toki koiraslohi-Kojamon kitaan, mutta ainakin saan elää vapaana ja rauhassa ilman selkään painavia velkoja.

Vielä yksi pointti. Miksi maksaa satoja tuhansia muutamasta kymmenestä neliöstä? Et aina saa edes tonttiosaketta ostaessasi asunnon vaan se saattaa olla myös vuokrattu kaupungilta.

Kaupunkiluukkujen hinnat ovat mielestäni käsittämättömiä siihen nähden, mihin sen rahan voisi oikeasti sijoittaa. Lisäksi asukasyhtiöhallitukset ovat jähmeitä ja itsekkäitä kapitalisteista, joten omaa ääntään harvoin saa hallituksissa kuuluviin.

Kuinka monta koulua asunnon rahalla voisi perustaa kehitysmaihin, jakaa ruokaa köyhille tai esimerkiksi elää omavaraisena maanviljelijänä irtisanoutuen koko järjestelmästä 🙂 miksi rahaa pitää laittaa ”pankkiin” kun elämä on tässä ja nyt?

Toki kaikki asiat tarvitsevat monta näkökulmaa. Siksikin halusin vielä jakaa nämä. Terkkuja äidille.

Aloin säästää omistusasuntoon jo teini-iässä. Nuorena elämä oli liikkuvaisempaa ja asuin vuokralla, välillä ulkomailla, useimmiten kämppisten kanssa. Nyt perheellisenä omistusasunto on kuitenkin minulle sopiva. Elän kolmistaan lasteni kanssa. Saman kokoinen vuokra-asunto Helsingistä tulisi paljon kalliimmaksi, koska perheasuntojen vuokrat ovat miltei kohtuuttomia (tosin ovat yksiöidenkin). Yksinhuoltajana koen omistusasunnon turvallisemmaksi. Lainassani on jousto-ominaisuus, eli voin ottaa lyhennysvapaita kuukausia, jos on vaikka huonompi työtilanne tai jokin yllättävä meno. Vuokranantajalle ei voi sanoa, että heipparallaa, en maksakaan tässä kuussa vuokraa. Vuokra-asunnosta voi joutua pois lyhyelläkin varoitusajalla, kuitenkin lasten koulu ja kaverit sitovat tietylle alueelle. Yksi tärkeä syy omistusasuntoon on, että olen sillä lailla vanhanaikainen, että haluan jättää lapsilleni perintöä. Ikinähän ei tietysti tiedä mitä tapahtuu, mutta periaatteessa. Mielestäni maailma on nyt paljon epävarmempi kuin omassa lapsuudessa, hyvinvointivaltioon ei voi luottaa, työelämä on muuttunut epävarmemmaksi. Asuntoon sijoittamalla minulla on ainakin periaatteessa mahdollisuudet joskus auttaa lapsiani taloudellisesti tai jättää heille perintöä. Tämä on minulle tärkeä seikka.

Tosi hyviä ajatuksia. 🙂 Olisi kyllä todella mälsää joutua muuttamaan pois nopealla aikataululla. Meidän vuokranantaja ei ole inahtanutkaan koko neljän vuoden aikana ja oon jotenkin ihan unohtanut et ainii sehän voi periaatteessa viedä tään meiltä pois koska vaan. 😀

Itse en ainakaan vielä samaistu tuohon perintöasiaan. Ehkä koska en välitä yhtään mitä mun vanhemmat jättävät mulle jos jättävät mitään ja ehkä koska silti luotan (ehkä liian sokeasti) hyvinvointiyhteiskuntaan. 🙂 Mutta mistä sen tietää, ääni voi muuttua kellossa lapsen kasvaessa!

Vastaa

Mä olen joskus aikaisemminkin kommentoinut kun painitaan aika samanlaisen ongelman kanssa samalla alueella. Onnistuin ostamaan 12 vuotta sitten kaksion Aurinkolahdesta ja olen saanut sitä tosi hyvin maksettua, mutta silti ei vaan meidän perheen pelimerkit meinaa riittää isompaan täältä. Isompaa tarvittaisiin kipeästi (nyt neljälle on 49 neliötä) mutta en vaan tiedä millaisiin kompromisseihin sitä olisi valmis. Lasten tulevan päiväkoti- ja koulutaipaleen takia haluaisin asettua pidemmäksi aikaa jonnekin. Mun ajatusmaailma ei vaan millään taivu vuokralle tai edes asoon, kun siinä menee niin iso summa joka kuukausi taivaan tuuliin sen sijaan että kartuttaisi omaa omaisuutta. Nyt hoitovapaalla laina on lyhennysvapaalla ja asumiskulut on ihan naurettavan pienet, vuokralla ei olisi mitään mahdollisuutta samanlaiseen joustoon.

Toi lainalyhennystauko on kyllä todella iso ja helpottava etu verrattuna vuokralla asumiseen. Miten pitkään sitä yleensä voi pitkittää vai riippuuko pankista/otetusta lainasta? 🙂 Toivottavasti päädytte mahdollisimman edulliseen mutta perhe-elämää helpottavaan ratkaisuun!

Vastaa

Varmaan ihan sopimusasia. Mulla on nyt kohta ollut lyhennysvapaata 12 + 12 kk ja lisääkin yritän varmasti saada, välissä lyhensin lainaa äitiys-/vanhempainpäivärahoista.

Olen asunut aina vuokralla (paitsi lapsuuden kodissa), enkä ole koskaan edes haaveillut omistusasunnosta. Itse asiassa pelkkä ajatuskin omistusasunnosta tuntuu ahdistavalta ja liian vastuulliselta. Vuokra-asumisessa arvostan helppoutta ja sitä, ettei ole liikaa vastuuta mahdollisista remonteista tai muusta vastaavasta. En siis unelmoi mistään kodin remontoinnista oman näköiseksi, vaan haluan mieluummin asua mahdollisimman helposti ja että joku muu on vastuussa isommista jutuista.

Hei aamen! Tää oli kuin suoraan mun ajatuksista. 🙂 Ollaan niin samanlaisia!

Vastaa

Itsellä valinta on omistusasunto, koska vuokralla asuessa ei asunnon jatkuvuudesta ole ollut takeita. Pahimmillaan yksityiseltä vuokratessa on 4 kuukauden päästä muuttamisesta omistaja keksinyt laittaa asunnon myyntiin. Alituinen muuttaminen ja asunnon etsiminen on työlästä ja kallista.
Teillä ilmeisesti jonkin asuntoyhtiön vuokraama asunto, jonka jatkumiseen voi luottaa? Silloin asuminen on ihan erilaista. Jos olette tyytyväisiä nykytilanteeseen, miksi vaihtaa? Asunnon voi vaihtaa sitten jos siihen ilmestyy joku kunnon syy.

Tosi hyviä pointteja. 🙂 Meillä on yksityinen vuokranantaja, joka ei ole koskaan pistänyt mitään viestiä tai korottanut vuokraa. 😀

Vastaa

Helsingissä aso on vuokraamiseen verrattuna ihan ok vaihtoehto, ja varsinkin itä-helsingissä hyvää tarjontaa on. Suosittelen lämpimästi! Yllättävän iso osa aurinkolahdesta ja vuosaaresta on asoa, kannattaa katsella.

Ja suosittelen kaikkia hommaamaan asumisoikeusjonotusnumerot isoimpiin kaupunkeihin mahdollisimman pian. Siinä menee pari minuuttia, se on ilmaista, siinä ei sitoudu mihinkään. Mutta joku päivä seuraavan 1-50 vuoden aikana voi tulla syy muuttaa kyseiseen kaupunkiin, ja silloin pienestä jonotusnumerosta on iso hyöty.

Tosi hyvä muistutus! Jostain syystä ei olla juurikaan mietitty asumisomistusmuotoa. 🙂 Ehkä koska se on lähipiirissä niin tuntematon asia.

Vastaa

Kodin sijainnilla on iso merkitys hyvinvointiin, erityisesti jos tulet tekemään myös töitä kotoa käsin.

Miksi kodin pitäisi olla isompi kauempaa? Voisitteko ostaa pienen kodin nykyisellä sijainnilla? Olisiko se edullisempaa kuin maksaa nykyistä vuokraa? Saisitteko siten säästöön isompaan kotiin tarvittavaa pesämunaa? Tai voitteko säästää nykyisen vuokran lisäksi niin, että teillä olisi mahdollisuus ostaa se unelma-asunto läheltä?

Jos ja kun sinulla on tuore yritys, en lähtisi venyttämään budjettia äärimmilleen, koska se luo henkistä stressiä molemmille.

Itse asumme omistusasunnossa, ja ”onneksi” ostimme riittävän ison kertaheitolla (se oli vähän vahinko), silloin meitä oli kaksi, nyt neljä, eikä meillä ole kiirettä mihinkään. Muutimme Helsingistä kantakaupungista Myyrmäkeen, koska halusimme palveluiden lähelle. Ja onneksi myös appivanhempien lähelle, tässä lastenhoitorumbassa. Itse olin asunut aina ennen vuokralla.

Meillä on tosi kohtuulliset asumiskulut nyt matalien korkojen aikana, vastike voisi olla pienempi (pienemmässä asunnossa ja kantakaupungissa todennäköisesti olisikin), mutta edullinen asuminen mahdollistaa meille paljon muita sellaisia ratkaisuja, joita emme saisi muuttamalla vaikka Kalasatamaan. Silti painin itsekin kodin sijainnin ja siitä tulevan fiiliksen kanssa välillä melkein päivittäin. Toisaalta en osaa päättää, haluaisinko lottovoiton kohdatessa muuttaa venematkan päähän saarelle, vanhaan maalaistaloon vai kattojen ylle Töölöön, joten asumisen kompromisseja pitää tehdä joka tapauksessa. Ja se, mikä tuntuu oikealta nyt, voi olla toisin huomenna. Esimerkiksi meille omakotitalo voisi tähän elämänvaiheeseen tuoda sellaista lisäarvoa, jota se viisi vuotta sitten ei sinkkupariskunnalle olisi tuonut. Toisaalta taas edelleen arvostan miehen suht lyhyttä työmatkaa – esimerkiksi omakotitaloon siirtyminen tarkoittaisi ajallisesti pidempää aikaa erossa ja todennäköisesti auton ostamista, joista kumpikaan ei houkuttele.

Näitä asioitahan ei oikein toisten puolesta voi punnita. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, omista lähtökohdistaan. Tsemppiä pohdintaan!

Hei olipa ihana kommentti. Kiitos! Niin hyviä kysymyksiä, joita pitää funtsia. 🙂

Tällä hetkellä samankokoisesta asunnosta joutuisi maksamaan vastikkeineen ja korkoineen n. 400-500e enemmän kuussa, joka on just tällaiselle aloittelevalle yrittäjälle vähän liikaa. 🙂

Kuten sanoit, nää on arvokysymyksiä. Sellaisia joita joutuisi pohtimaan, oli rahaa kuinka paljon tahansa. 🙂

Terkuin lapsuudessa Myrtsissä asunut. <3

Vastaa

Ostettiin juuri kesällä puolison kanssa ensimmäinen omistusasunto ja syitä siihen oli karkeasti jaoteltuna kaksi. Ensinnäkin Oslossa vuokrataso on sen verran korkea, että maksetaan lainanlyhennystä yms vähemmän kuin maksettaisiin tästä vuokraa. Ei saatu asuntoa ”unelma-alueelta” Oslosta, koska siihen ei meillä yksinkertaisesti ole varaa niillä kriteereillä mitä asunnollemme haluttiin, mutta alue jolle muutettiin ei todellakaan mitenkään huono ja alueen vuoksi voitiin ”sijoittaa” uuteen asuntoon. Uuden asunnon ostaminen oli iso plussa siinä suhteessa, että tietää sen olevan vielä uusi asunto siinä vaiheessa kun tästä lähdetään ja toimivan nimenomaan sijoituksena siihen seuraavaan asuntoon. Uskon että varsinkin tällä alueella asuntojen hinnat nousee tulevaisuudessa ja ollaan ajateltu että toivottavasti sitten kun myymme tämän eteenpäin saamme tästä jonkin verran voittoa, jonka voimme sitten sijoittaa seuraavaan pitkäaikaisempaan kotiin Oslon keskustan ulkopuolelta (jossa toivottavasti hintataso alhaisempi). Eli asunnon osto meillä oli vähintään 50% sijoitus/rahallisista syistä (pääsee mukaan siihen asuntohissiin) ja tulevaisuuteen satsaamisen kannalta myös valittiin kohde, eikä tehty ns. kompromissia sen suhteen että oltaisiin asuttu unelma-alueella. Pakko vielä painottaa, että tää nykyinen alue on kyllä omalla tavallaan myös täydellinen ja mulla ei samalla tavalla oo yhtä vahvaa tunnesidettä Oslossa kaupunginosaan kuin sulla on, joten tää ei ollut niin iso juttu kriteerinä itsellä. Ja sit toinen puoli mikä mun mielestä on plussaa omistusasunnossa on juurikin se että se on oma. Asunnon voi laittaa omalla tavallaan ja mä henk koht nimenomaan tykkään tehdä vähän remppaa ja nähdä vaivaa asunnon eteen. Toisekseen asunnon voisi aina laittaa vuokralle jos tuntuu siltä että haluaa jonnekin muualle ja mulle ainakin jotenkin tuo turvaa että omistaa kiinteistöä (vaikkakin lainaa myös). Omalla kohdalla toki vaikuttaa myös se, että asunto on uusi ja sen vuoksi ei toivottavasti tarvitse pelätä mitään yllättäviä kustannuksia yms. Molemmissa on toki puolensa, mutta musta henk koht tuntuu siltä, että jos on mahdollisuus sijoittaa asuntoon niin kyllä se aika usein on kannattavaa.

Niin hyviä huomioita. Tossa on kyllä yllin kyllin syitä omisramiseen. 🙂 Ja hei onnea vielä asunnon ostamisesta!!

Vastaa

Omistusasunto, mutta vain koska se oli jo puolisolla hankittuna. Eli muutin siihen. Välillä omistusasunto tuntuu vähän taakalta, olisin itse ihan tyytyväinen ilmankin. Se että asuisi vuokralla toisi mielestäni vapautta muuttaa helpommin ja vaivattomammin. Nyt tuntuu että kumpikin vaihtoehto vuokralle laittaminen tai myynti ovat kumpikin kovin työläitä.

Toi ois muuten sopinut mullekin, toisen omistusasuntoon suoraan muuttaminen. Ei tarvisi tehdä tätä ajatustyötä ja vertailua. 😀

Vastaa

Mä oon asunut tähän asti aina vuokralla ja pitänyt siitä, vaikka samaistunkin sun tuntemuksiin jonkinlaisena outolintuna olemisesta, jos rikkoo tässä asiassa normeja. 😅

Meillä on ollut ajatus oman asunnon ostamisesta vasta, kun se on taloudellisesti kannattavampaa kuin vuokralla asuminen ja tiedetään, minne halutaan asettua. Itä-Suomessa asuessa me saadaan vielä kolmiokin halvemmalla vuokrattuna kuin mitä me maksettaisiin yhtiövastiketta ja lyhennystä lainalle. Jos joskus on tarve vielä sitä suuremmalle asunnolle, niin sitten täytyykin alkaa punnita edullisinta vaihtoehtoa.

Meillä on parhaillaan käynnissä muutto sisäilmaongelmien takia, joten tämän kammottavan ruljanssin jälkeen oman asunnon omistajuus näyttäytyy entistä suurempana taakkana. En myöskään koe saavani omistajuudesta itsessään irti mitään, en tykkää remontoida ja tällä hetkellä nautin tästä lähtemisen vapaudesta (ei tarvitse miettiä myymisen vaikeutta tai tappiolle jäämistä) sekä siitä, ettei mieltäni paina rikkoutuvat jääkaapit tai talon rakenteet. Näiden vastuuvapauksien takia mä en näe asiaa niin mustavalkoisena myöskään rahan kannalta; vaikka lainaa ja yhtiövastiketta onkin kiva verrata suoraan vuokran määrään euroissa, vuokra-asunnossa voi ajatella maksavansa pienen summan myös näistä vapauksista. Tästä syystä saattaisin valita vuokralla asumisen, vaikka kulut olisivat hieman korkeammatkin kuin omistusasunnossa.

Sä oot niin hyvä perustelemaan asioita. 🙂 Ja niin hyvä kirjoittamaan! Erityisesti tää kohta kolahti, vaikken ollut koskaan ajatellutkaan asiaa tästä näkökulmasta: ”vuokra-asunnossa voi ajatella maksavansa pienen summan myös näistä vapauksista .” Niin totta!

Vastaa

Vuokralla unelma-asunnossa ja unelmasijainnilla. Lasten koulu, päiväkoti ja harrastukset lähellä samoin minun ja miehen työpaikat. Valitsimme oman elämäntapamme ja tutut hoitopaikat sen sijaan, että omistaisimme ja muuttaisimme kaiken. Tähän asti olemme muutenkin olleet sen verran liikkuvaisia, ettei omistusasunnossa olisi ollut senkään puolesta järkeä. En tällä hetkellä edes haaveile omistamisesta kuin ehkä joskus sitten, kun ainakin toinen lapsista tai molemmat on muuttanut pois kotoa.

Mä olen asunut suurimman osan elämästäni vuokralla. Ja siis molemmissa asumismuodoissa on plussansa ja miinuksensa.

Omistus:
Voit tehdä kodista just sellasen kuin haluat. Ja toisaalta kaikki on sun vastuulla. Jos haluat muuttaa, koti pitää saada myytyä, mikä ei oo aina ihan helppoa.

Vuokra:
Kun jokin kosahtaa, soitat taloyhtiön huoltomiehelle. Joku muu tekee lumityöt. Saat ehkä tehdä pientä pintaremonttia, mutta tarvitset luvat siihen. Kun haluat muuttaa, sen kun ilmoitat ja olet vapaa häipymään.

Itse en koe enää eroa siinä maksanko pois lainaa vai maksanko vuokraa.

https://naissanelioissa.wordpress.com/

Minusta taas tuossa jäi keskeisimmät omistusasumisen hyödyt mainitsematta. Eli vuokra-asunnosta voit joutua pois vuokranantajan tahdosta, omistusasunnosta et. Lisäksi sillä on ihan hirveä ero lyhennätkö lainaa vai maksatko vuokraa, tai nähtävästi sekin voi olla mielipideasia/kokemusasia, mutta tuntui tosi oudolta tuo kommentti.

Omassa olen asunut 9 vuotta. Ja tällä hetkellä kyllä haluan päästä vuokralle. Että ihan oma kokemus.

Toki myös suuria eroja. Kaupungilla olet turvassa, ellet sössi itse asioitasi. Yksityisellä vuokranantajalla eri juttu. Myöskin eri onko omistus kerrostalossa (mikä oli ihan jees) vai omakotitalossa (ei aina niin jees).

Lisäksi osa haluaa ehdottomasti omistaa, osa ei mistään hinnasta suostuisi moiseen lainaloukkuun. Kukin tyylillään.

Ei todellakaan tartte elää normien mukaisesti. Mieti vaikka kaikkia niitä tarinoita, joissa itselle ostetusta asunnosta onkin löytynyt hometta tai jonka seinänaapuri hakkaa pattereita mielenvioissaan kaiket yöt. Jos on onnellinen vuokralla, niin sitten on ja niin saa jatkaa. Elämässä on tiettyä yksinkertaisuutta, kun ei omista kaikkea ja voi esim. soittaa vuokranantajalle, että uuni on hajonnut, toisitko minulle uuden. 🙂

Niin hyviä pointteja, kiitos. 🙂 Ja normien haastaminen on oikeasti tärkeää, tästä saisi ihan erillisen postauksen.

Vastaa

Meillä omistusasunnossa putosi asumiskulut ihan älyttömästi verrattuna vuokrakämppään. Lähiöelämä on myös ollut mukavaa, viihdyn hyvin kotona. Mutta asuntojen hinnat Helsingissä on kyllä aika älyttömiä, useimmat asunnot eivät vastaa hintaansa millään tasolla. Ja mitkä lie riskiyhtiöissä sijaitsevatkin kämpät menevät kaupaksi. Ihmetytti silloin, kun etsittiin omaa asuntoa!

Jääkö teille ihan käteen rahaa enemmän kuussa vai tarkoititko että pidemmän päälle se on halvempaa? 🙂 Kuulostaa ihanalta ratkaisulta kaikin puolin!

Vastaa

Joo, siis rahaa jää kuussa enemmän käteen sen jälkeen kun maksamme vastikkeet ja lainanlyhennykset vrt. aiempi yli tonnin vuokra. Tietenkin pidemmän päälle ”säästö” on vielä suurempi, kun pienempien kuukausikulujen lisäksi osa niistä maksuista menee oman lainan lyhentämiseen eikä vuokranantajan taskuun tuotoiksi.

Kommentoi