Asioita joita opettelen – kaksi vuotta myöhemmin

Facebook muistutti minua postauksesta jonka olin julkaissut melkein päivälleen kaksi vuotta sitten. Kirjoitus käsitteli asioita joita haluaisin oppia. Uteliaana klikkasin mitä linkin takaa löytyykään ja mitä oppimistavoitteita minulla on silloin ollut. Haluatteko tietää mitä asioita listasin silloin ja mitä niille kuuluu näin kaksi vuotta myöhemmin?

Maaliskuussa 2016 halusin kehittyä:

Valokuvaamisessa. Tämä on väistämättäkin tapahtunut. Olen sekä kuvannut enemmän että sijoittanut rohkeammin valokuvausvälineisiin, sekä löytänyt oman valokuvaustyylini. Myös tavoitteeni muokkaamaan paremmin kuvia on onnistunut juurikin yllämainituista syistä.

Elämään huonosti lakattujen kynsien kanssa. Hmm, kuinkakohan monta kertaa olen ylipäätään lakannut kynsiä tämän jälkeen. Viisi? Vähän kammoksun nykyään ajatustapaa että ”naisten kynsien kuuluu olla siistit”. Näinä päivinä mulla ei ole mitään ongelmia elää ei ainoastaan huonosti lakattujen kynsien kanssa mutta myös pureskeltujen ja epätasaisten (kuten näissäkin kuvissa näkyy). Ihan yksi haile jotkut kynnet.

Käyttämään meidän uunia… Haha, muutimme tähän asuntoon tammikuussa 2016 ja olin ihan pihalla meidän älyuunin käytöstä. Yli puoli vuotta en voinut valmistaa mitään uuniruokia ilman poikaystäväni apua koska en viitsinyt opetella käyttämään uunin eri ohjelmia. Nykyään paistan kaikki ruoat ihan perusohjelmalla, uunihifistely ei ole omaa alaani.

Kutsumaan ihmisiä kylään. Olen skarpannut tässä! Vaikka pakko-oireinen häiriöni puskeekin eniten silloin kun kotona on vieraita. Olen silti järjestänyt erilaisia illalliskutsuja, saunailtoja, yökyläilyä ja grillijuhlia.

Löytämään entistä suloisempia kahviloita eikä sortua aina niihin ketjumerkkeihin. Kyllä! Kahvilahullu93. Nykyään mua on melkein mahdotona saada ketjukahviloihin. Nämä kuvat on otettu Date + Kalessa, mikä kuuluu kantakaupungin suosikkikahviloihini.

Seisomaan käsillä ilman seinää muutamaa sekunttia pidempään. Noup. Tässä on tapahtunut ihan totaalista kehityksen seisahtamista, tosin enpähän ole taitoa kummoisemmin harjoitellutkaan… (Olen sitemmin muuttanut käsilläseisontaseinäni toimistonurkkaukseksi ja kehittynyt liikunnan sijaan kirjoittamisessa. Valintoja, valintoja.)

Säästämään. Onneksi voin sanoa tähän että kyllä, olen oppinut säästämään. Viimeistään häiden myötä on ollut pakko tarkkailla ja rajoittaa omaa rahankäyttöä, mikä ei ole oikeastaan ollut kauhean vaikeaa tai ikävää kuten aluksi pelkäsin. Lue mitä kuuluu säästökuurilleni tai vinkkini ruokamenoissa karsimisessa.

Sietämään keskeneräisyyttä. Oppiiko tätä koskaan?

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN