Asiat, jotka haluaisin sanoa 16-vuotiaalle Sarandalle

Noin seitsemän vuotta sitten olin juuri täyttänyt 16. Lukio oli alkamassa parin viikon kuluttua. Luonnollisesti ajattelin olevani iso ja kypsä, tarpeeksi fiksu tekemään itse omat päätökseni.

16-vuotiaana olin itse asiassa vielä ihan siedettävä, 14 taisi olla sellainen ikä että sitä muistellessa saa hävetä hiukset päästä. Olen itse asiassa jopa hieman kateellinen 16-vuotiaalle Sarandalle, joka istui yhteiskuntaopin tunnit ja oppilaskunnan hallitusten kokoukset korva tarkkana ja täydellä keskittymisellä, mutta jaksoi heittää läppää ja ottaa nelosia matikasta ja kemiasta. Parhaita ystäviä näki joka ikinen päivä, monta kertaa päivässä. Jaksoi panostaa pukeutumiseen ja meikkaamiseen enemmän kuin koskaan nyt. Joka ei tiennyt tarvitsevansa liikuntaa, rentoutumista tai yli kaksikymppiä käteistä lompakossa.

Mutta ettei aika nyt olisi ihan täysin kullannut muistot, muutaman asian senikäiselle itselleni kyllä kertoisin. Ja koska siellä ruudun takana on ilmeisesti useampi kuustoistavuotias, toivon että tekin saatte tästä jotakin irti.

– Se akne sun iholla, se lähtee kyllä. (Vaikkakin pieni osa siitä tulee aina silloin tällöin moikkaamaan sua takaisin – lähinnä muistutukseksi siitä, että pahemminkin on ollut)

– Et välttämättä tiedä 23-vuotiaanakaan mitä haluat tehdä ammatikseen, älä oleta että selvittäisit sen täysin nytkään

– Tilu Cafe:sta ei tarvitse joka päivä ostaa sitä feta ciabattaa, opi syömään aamiaista kotona. (Mutta voi hitto se ciabatta oli hyvää, tiedättekö tilulaiset myydäänkö sitä vielä?)

– Se, mitä ajattelet itsestäsi nyt, pelaa merkkttävää roolia itsetuntosi ja identiteettisi rakentumisessa myöhemmin. Rakasta itseäsi

– Käytä silmälaseja enemmän, ehkä silloin näkösi huononee vähemmän vanhetessa…

– Aloita jo se blogi!

– Yritä iloita enemmän muiden puolesta ja saavutuksista

– Haaveile vain siitä unelmien prinssistä, se tulee vielä!