Amore a Venezia 1/2

Oli jo aikakin käydä mun lempparikaupungissa ensimmäistä kertaa. Ajattelin tehdä tällaisen kaksiosaisen jutun siitä, mistä tykkäsin Venetsiasta eniten ja miksi palaisimme (palaamme!) takaisin vielä.

Lido on upea saari, jossa meidän hotelli sijaitsi. Se on Venetsian ainoa saari, jossa on hiekkarantaa, ihanan kirkasta ja lämmintä vettä. Varsinkin ranta-alueella tunnelma ja maisemat muistutti omasta mielestäni enemmän jotakin espanjalaista rantakohdetta kuin saaristokaupunkia. Muuten Lido oli todella tunelmallinen ja väkiluvultaan arvaten pieni kylä, jossa hintataso oli Venetsian saareen verrattuna alhaisempi ja jäätelöpallot paaaljon suurempia.

Jolloin päästään italialaiseen jäätelöön eli gelatoon. Gelaterioita oli tiuhaaseen tahtiin joka kulmassa, ja sieltä sai mitä herkullisimpia ja erikoisempia makuja. Tunsin suussani, että jäätelö oli oikeasti laadukasta ja tuoretta. Henkilökohtaiseksi lempparikseni muodostui tiramisu ja cappuccino, kun taas parempi puoliskoni tykkäsi limestä.

Niin ja se tiramisu. Tiramisu kakkuna on saanut syntynsä nimenomaan Venetsiassa ja sitä tilattiinkin aika usein illallisella jälkiruoaksi oikeastaan kyllästymiseen saakka. Oikea kaloripommi mutta niin herkullista ja jokaisen gramman arvoista.

Ja jos ruoka- ja juomapuolella jatketaan, italialinen valkoviini, ah. Hyvä syy juoda, sillä se oli halvempaa kun vesi. Itsehän en tiedä viineistä oikeastaan mitään, osaan vaan sanoa maistuuko se hyvältä. Ja se piru vieköön maistui joka kerta. Tilattiin tietysti aina venetsialaista,ja kerran ostettiin sellainen kaveriksikin hotelliin. Toinen hyvänmakuinen, venetsialainen juoma oli kuuluisa Bellini, ooh.

Ravintolailmapiiri kokonaisuudessaan oli omasta mielestäni täysin erilainen kuin Suomessa. Palvelu oli parempaa, sillä tietynlainen kunnioitus niin asiakkaita kuin omaa ammattiaan kohtaan näkyivät tyystin toisena. Ravintolan estetiikka oli ihan omaa luokkaa, kukat ja kynttilät olivat pöydän vakiovarusteina, ja pienet ykstiyiskohdat huolellisesti mietittyjä. Eniten pidin siitä, kuinka tarjoilijoilla oli tapana vihellellä itsekseen paljon. Minusta se oli todella herttaista ja tarttuvaa. Muutenkin tuntui, että kaikki vihelteli Italiassa paljon – taksikuskit, lipunmyyjät, vanhukset. Olen aika tieteellistä tutkimusta vailla varma, että viheltelevät ihmiset ovat keskimäärin muita ihmisiä onnellisempia.

Osa kaksi tulossa. Siinä uskallan – niin paikkaan rakastuneena kuin olenkaan – mainita pari miinuspuoltakin.

EN: Lovely things about Venice. The island of Lido, gelato the italian ice-cream, tiramisu, white wine, Bellini and all the cute and expensive restoraunts.

Saranda