Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Alle yksivuotiaan päivärytmit – kaikki vaiheet syntymästä saakka

Meidän vauva ei ole kohta enää vauva. Olen alkanut tippa linssissä muistelemaan meidän kulunutta vauvavuotta ja miettinyt postausideoita sen ympäriltä. Tulossa ainakin postaukset siitä, mitä maksaa vauvavuosi (kun saa kaikki tavarat läheisiltä käytettynä…) ja siitä, mitä tapahtuu parisuhteelle vauvavuonna, etenkin kun molemmat tekevät samaan aikaan töitä. (Spoileri: ei ainakaan mitään hyvää!)

Tänään kirjoitan kuitenkin siitä, mistä asioista meidän päivät ovat rakentuneet aina syntymästä tähän päivään saakka, jolloin Ela on pari viikkoa vaille vuoden. Toivottavasti muistan kaiken mahdollisimman tarkkaan. Ottakaa kuitenkin huomioon, että kaikissa vaiheissa on ”aika kultaa muistot” -vara.

Ulkoilusta en ole kirjoittanut erikseen, koska meillä se ei ole koskaan ollut säännöllistä. Meillä on tosi aktiivinen arki ja käymme joskus useamman kerran päivän aikana ulkona ja sitten voi olla parinkin päivän putki, kun emme poistu kotoa. En ole huomannut kummankaan tyylin vaikuttavan esim. Elan nukkumiseen, joten olemme ulkoilleet fiiliksen mukaan.

Ensimmäiset 3 kk

Ela itki sairaalahotellissa täyttä kurkkua pari päivää ja muistan Ferhatin kysyneen tosissaan, että onko meille syntynyt koliikkivauva. Kun saatiin imetys kuntoon lisämaidoilla ennen kotiutumista, Ela oli kuin toista maata. Saimme neuvolasta ohjeen herättää Ela kolmen tunnin välein painnousun ja imetyksen tehostuksen takia ja me todellakin saimme herättää hänet joka ikinen kerta. Ela rakasti nukkumista, nukkui missä vain ja miten vain, ja jo muutamaviikkoisena (ruokailujen jo sujuessa) kahdeksan tuntia putkeen.

Teoriassa mietin jälkeenpäin, että (Elan kaltaisen) vastasyntyneen hoito melkein-taaperoon nähden on niiiin helppoa. Vauvalle tissiä/pulloa ja vaipanvaihto, joskus täytyy heijata sylissä masukipujen läpi. Tuoreena äitinä ja hormoonimyrskyjen keskellä uusi elämänvaihe oli kuitenkin odotettua raskaampaa. Silloin kolmen tunnin tauko vauvanhoidosta tuntui tosi lyhyeltä, vaikka nyt se on ääretöntä luksusta!

Kuusiviikkoisesta noin kolmeen kuukauteen saakka Ela kärsi iltaisin vatsavaivoista ja silloin auttoi lähinnä heijaava syli. Joskus kipukohtaus kesti muutaman minuutin, joskus kaksi tuntia.

Imetyksen ylläpitäminen oli kaikkein raskainta. Oma maito ei sellaisenaan riittänyt, vaan kokoajan piti olla pumppaamassa ja stressaamassa seuraavaa imetyskertaa, julkista imetystä jne. Päivään mahtui tosi paljon pettymyksen tunteita siihen liittyen ja se oli ehdottomasti meidän vauvavuoden surullisin ja raskain asia.

4 kk – 6 kk

Tässä vaiheessa maidontuotanto oli tyrehtynyt kokonaan ja mentiin korvikkeella. Ela alkoi maistelemaan ensimmäisiä ruokia vajaa nelikuisena ja tarjosin aina pienen maistiaisen viisi kertaa päivässä omien ruokailujen tahdissa, pikku hiljaa annosmäärää lisäten. Ruoka oli selvästi maitoa mielenkiintoisempi asia ja pulloa juotiin vain todella väsyneenä (juodaan edelleen). Onko olemassa vauvaa, joka ei pidä maidon mausta? Ehkä siksi Ela ei tykännyt tissistäkään?

Päiväunet olivat vielä aika epäsäännölliset, Ela nukkui täydet yöt yhdellä aamuyön herätyksellä ja sitten noin kolmet päiväunet, niiden pituus oli aina God only knows. Joskus 20 min, joskus 3 h.

6 kk – 8 kk

Puolivuotiaana Ela alkoi pärjämään kahdella päiväunilla. Ensimmäiset olivat kahdesta tunnista kolmeen ja jälkimmäiset noin tunnin. Yöt olivat edelleen täysiä eikä aamuyön maitoherätyksiäkään enää tullut. Ruokailu oli jo todella säännöllistä ja ilmeisesti piti nälän poissa koko yön.

8 kk – 10 kk

Kun Ela oli kahdeksan kuukautta, hän alkoi viettämään pidempiä päiviä anopillani mun tehdessä töitä. Ja silloin meillä alkoi eroahdistusvaihe. Ela oli aina nukkunut ja nukahtanut omassa sängyssään, mutta nyt kelpasi vain äidin syli. Otimme suosiolla viereen nukkumaan ja aloimme nukkumaan perhepedissä.

Näihin aikoihin alkoi myös ensimmäiset haasteet syömisen suhteen. Ela alkoi olemaan tietoisempi syömästä ruoastan ja ympäristöstä. Ennen riitti katselu ulos ikkunasta, nyt tarvittin jo taustamusiikkia tai lelua, joskus piti soittaa videopuheluita koko kylälle läpi…

11 kk

Nykyään Ela nukkuu yhdet pitkät päiväunet, elleivät ne jää syystä tai toisesta lyhyiksi (pakollinen meno tai herää johonkin ääneen). Päiväunet kestävät yleensä 2 h 15 min tai 3 h ja se on p a r a s t a. Ela menee nukkumaan iltapuuron jälkeen noin kahdeksalta ja herää Ferhatin lähtiessä töihin seiskan tai kahdeksan aikaan.

Meillä on kova yritys saada nyt Ela takaisin omaan sänkyyn. Useimpina öinä hän onkin nukahtanut omaan sänkyyn ja herännyt vasta aamulla, toisina nukahtaa vain meidän kanssa ja häntä täytyy siirtää sitten. Minusta on ihanaa nukkua Elan kanssa, mutta koska meillä on toiveena toinen raskaus ja raskaana haluaisin nukkua mahdollisimman mukavasti (ja historian imetyshaasteet kertovat, että tarvitsen kaiken mahdollisen tilan!), Elan olisi hyvä oppia nukahtamaan omaan sänkyyn

Ela syö jo tosi paljon itse. Aamu- ja iltapuuro annetaan, mutta muut ateriat hän syö itse sormin. Ela on syönyt aina kotona vain vegaanista ruokaa, mutta ulkona olemme maistaneet joskus jotakin eläinperäistä, kuten juustoa tai kananmunaa. Mitään allergioita hänellä ei vaikuttaisi olevan.

Kysymykset ja vertaistuet kommenttiboksiin!

Tekstiin linkitetyt postaukset:

Parisuhdekriisi, julkaisukelvoton kirja ja muita asioita, joita en uskaltanut kertoa tänä vuonna

Liian aikaisin päättynyt imetystarinani

Töihin paluu vanhempainvapaan jälkeen – meidän hoitovapaajärjestelyt

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kommentoi