Olen oikeasti todella huono kriittiko. Välillä tuntuu että sanavarastossani ei ole muita adjektiiveja kuin ”ihana” ja ”sikana”. (No ok jälkimmäinen ei ole edes adjektiivi vaan todella epäammattimainen sana, jota myönnän käyttäväni joskus ammattitilanteissa.)
Jos jotain voin kuitenki Barcelonasta kertoa, niin se on se, etten löydä siitä mitään pahaa sanottavaa.
Ihmiset ovat hyväntuulisia, ruoka herkullista, merivesi lämmintä, sangria kylmää, rakennukset kauniita, korkeita ja matalia, metrolinjoja useita mutta selkeitä. Musiikkia kuuluu joka nurkassa, eikä kukaan katso vinosti junassa soittavia katumuusikkoja. Yökerhot ovat kuin toiselta planeetalta, jossa pilkku tulee vasta seitsemältä aamulla. Lounas syödään neljältä ja aamiainen jätetään välistä.
Matkaseuranani oli isosiskoni, ja monesti ajattelinkin, että Barcelona muistuttaa todella paljon häntä. Aurinkoinen, ystävällinen, avoin – täynnä elämää. Ryhdikkyyden ja rentouden täydellinen tasapaino.
Barcelona, toisin kuin monet muut Euroopan kaupungit, näemme varmasti jälleen. Metrolipussa on vielä leimaamattomia kertoja ja meripaellan maun täyteläisyys on jäänyt kummittelemaan.
PS: En käyttänyt yhtäkään ihana -sanaa. Ihanaa.
Saranda