Kategoriat
Raskaus & Synnytys

Ajatuksia lähestyvästä synnytyksestä (ja mitä päätimme kotisynnytyksestä)

Synnytykseen on lasketun ajan mukaan noin yhdeksän viikkoa. Ela syntyi muutaman päivän ennen laskettua aikaa. Voi siis hyvin olla että yhdeksän viikon kuluttua me olemme jo kotiutuneet uuden vauvan kanssa ja elämäni toinen synnytys on taas yksi muisto vain.

Olen aika pirun onnekas, kun ajatus yhdeksän viikon kuluttua koittavasta synnytyksestä tuo lähinnä hymyn kasvoille. Tiedän, että jokainen synnytys on ainutlaatuinen, eikä ensimmäinen synnytys kerro seuraavasta juuri mitään. Mutta koska minulla on tosiaan vain yksi positiivinen synnytyskokemus takana, en osaa suhtautua tulevaankaan millään muulla tavalla kuin myönteisesti. Että ihminen voi olla innoissaan myös tällaisesta (kivuliaasta) asiasta!

Ensimmäisessä synnytyksessä lähes kaikki toiveeni toteutuivat. Koko show oli ohi 12 tunnissa. Sain avautua vedessä enkä kokenut tarvetta lääkkeelliselle kivunlievitykselle. Ponnistusvaihe oli paljon normaalia pidempi ja vaati lopulta oksitoniisitipan avustuksen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Parkuva vauva syntyi terveenä (vaikkakin napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri) ja on sitä onneksi edelleen. Voit lukea koko mun synnytyskertomuksen tämän linkin takaa.

Kaikkeen pitäisi varmaan varautua: tällä kertaa synnytystä voidaan joutua käynnistämään tai alatiesynnytys voi vaihtua hetkessä keisarinleikkaukseen. Teoriassa tiedostan kaikkien skenaarioiden mahdollisuuden (jopa niiden kaikkien kamalimpien, joita en ala edes avaamaan), mutta en jää kauhukuviin kiinni. Olen vaarallisesti jopa affirmoinut “täydellisen synnytyksen”, joka itsessään varmasti tulee altistamaan lukuisille pettymyksille. Mutta en voi sille mitään! Optimistinen suunnittelijaluonteeni haluaa suunnitella myös sen harvan asian, jota ei voi oikeasti juuri mitenkään ennustaa etukäteen.

Onneksi tunnen itseni myös sen verran, että vaikkei tällä kertaa kaikki menisikään kun sadussa tai siinä mietityssä mielikuvassa, sopeudun varmasti lopulta kaikkeen. Tärkeintä kun on saada terve lapsi syliin, oli matka sinne millainen tahansa.

Moni teistä muistaa, kun kerroin harkitsevamme kotisynnytystä. Se oli silloin mielestäni hyvä idea ja on sitä monella tavalla edelleen. Mutta kun kuulimme, että vauvallamme on napanuorassa vain yksi valtimo kahden sijaan, jätin kotisynnytysajatukset sikseen. Moni teistä lohdutti, että yksivaltimoinen napanuora on johtanut täysin normaaliin raskauteen ja terveeseen lapseen, mutta tässä tapauksessa tunnen olevani turvallisimmissa käsissä sairaalassa kuin kotona. (En ole toisaalta edes tutkinut, että voiko kätilöä palkata yksivaltimonapanuoratapauksissa synnytyksessä kotiin.)

Mä oikeasti odotan synnytystä tosi kovasti. Vaikkakin iso osa musta on surullinen, koska se on todennäköisesti viimeisin synnytys, jonka saan kokea.

Onko siellä muita, joiden laskettu aika lähestyy? Jännittääkö teitä synnytys?

Tekstiin linkitetyt postaukset:

Tällainen synnytys minulla oli

Harkinnassa kotisynnytys

Minusta tulee kahden lapsen äiti – ajatuksia rakenneultrasta ja sukupuolesta

Toinen ja viimeinen raskaus?

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: 

contact@sarandadedolli.com

3 vastausta aiheeseen “Ajatuksia lähestyvästä synnytyksestä (ja mitä päätimme kotisynnytyksestä)”

Ihania kuvia!💕 Voi että, miten jänniä aikoja siellä eletään. Itsellä jo 9kk viimeisimmästä synnytyksestä. Sain myös ihanan ammesynnytyksen kokea viimeksi (4. synnytys), ja palaan usein mielessä niihin ainutlaatuisiin hetkiin.

Voimia loppuodotukseen ja synnytykseen!😍

Kiitos paljon ihana. <3 Ammesynnytys olisi mun unelma! Se on suurin synnytykseen liittyvä toiveeni. (Jos ei tietenkään oteta laskuun sitä, että vauva ja minä selviämme terveinä.) Kiitos kun kommentoit ja kaikkea ihanaa teidän koko perheelle. :)

Vastaa

Kommentoi