Mä olisin kovasti halunnut pamauttaa sunnuntain kunniaksi jonkun positiivisen ja voimaannuttavan postauksen. Statistiikka kertoo, että viihdytte täällä viikonloppuna tavallistakin enemmän, ja haluaisin vastapalvelukseksi siitä antaa teille jotain kunnollista sisältöä.
Olen tällä viikolla juossut pää kolmantena jalkana aamusta iltaan, yrittäen saada kaikki työt ja koko maailman valmiiksi. Nyt kun seuraava isompi etappi elämässä on synnyttäminen, tuntuu että kaikista asioista jotka tulevat muuttumaan sen jälkeen, on otettava täysi ilo irti. Vauvan ajatteleminen on tuonut laajan kirjon erilaisia tunteita mukanaan, ja jonain päivinä tunteet eivät ole pelkästään vaaleanpunaisia hattaroita.
Vaikka odotan vauvamme syntymää kuin kuuta nousevaa, ja raskaus on sujunut alun jälkeen niin hyvin kuin mahdollista, välillä ahdistus puskee päälle. Se ahdistus liittyy aika paljon tähän menneeseen vuoteen, joka on omalla tavallaan ollut huikein vuosi ikinä – mistä edes aloittaisin? Olen matkanut Australiaan ajoissa sanomaan hyvästit rakkaalle isoisälleni, juhlinut kihlajaisia mieheni syntymämaassa Turkissa ja tietysti elämäni ihanimmaksi päiväksi osoittautunutta hääpäiväämme Helsingissä. Olen voinut ajallisesti sijoittaa blogiin, olen kirjoittanut ensi vuonna ilmestyvää kirjaani ja rakentanut omaa brändiäni. Olen nukkunut ja levännyt enemmän kuin koskaan, parantunut masennuksesta ja tietysti raskautunut helposti, mikä ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Tässä kuussa pääsin Kosovoonkin viettämään aikaa molempien isoäitieni kanssa, mikä oli todella mukavaa niin heillekin kuin minullekin.
Mikä sitten ahdistaa? No hitto vie huono omatunto siitä, että kaikesta huolimatta tänäkin vuonna on ollut päiviä kun en ole osannut arvostaa tippaakaan sitä, mitä mulla on. Päiviä, kun olisin voinut kirjoittaa postauksia talteen ja ottaa yrityksiin yhteyttä, mutta sen sijaan vältellyt meileihin vastaamista viikkotolkulla kunnes olen unohtanut ne kokonaan. Koen huonoa omatuntoa siitä, etten jäänyt Australiaan vielä kahdeksi viikoksi kun isoisäni oli vielä elossa. Siitä, etten runsaasta vapaa-ajasta huolimatta ole tehnyt liikunallisesti juuri mitään kehittävää tai mennyt aikaisemmin Kosovoon viettämään edes pidennettyä viikonloppua mummini kanssa.
Nyt tiedän, ettei samanlaisia mahdollisuuksia tehdä töitä, toteuttaa unelmia tai olla läheisteni tukena tule eteen ainakaan moneen vuoteen vauvan syntymän jälkeen. Ja tottakai mä tiedän että elämä tulee muuttumaan eri tavalla ihanaksi kun vauva on täällä. Mutta koska hän ei ole vielä täällä, tuntuu että loppuvuoden on tehtävä ihan kaikki mahdollinen ettei mitään vain jää kaduttamaan sitten äitiyslomalla tai ruuhkavuosina.
Ja vielä yksi bonusasia, josta poden surkeaa omaatuntoa: se, että kirjoitan tänne niin paljon jo nyt raskaus- ja vauva-aiheisia postauksia. Ihan kuin kukaan muu olisi muka yhtä kiinnostunut omasta lapsestani ja raskaudestani kuin minä (tai korkeintaan puolisoni). Huomiseksikin on tulossa pohdintaa siitä miten aiomme pärjätä vauvan kanssa kaksiossa, mikä tekee sen, että täällä on sitten kolme vauva-aiheista postausta putkeen. Tsiisus. Antakaahan mulle uusia postausideoita, pakko päästä tästä vauvakuplasta edes hetkeksi kurkistamaan oikeaan maailmaan…
Sellaisia ajatuksia tähän aamuun. En yritä edes prepata itseäni ajattelemaan positiivisemmin tänään. Tiedän, että ”ongelmani” huonosta omatunnosta, ylisuorittamisesta ja tällä hetkellä kaikesta muustakin on ensimmäisen maailman suruja, ja että todennäköisesti huomenna taas hymyilen kuin Naantalin aurinko, nukun hyvällä mielellä 10 tunnin yöunet ja vastaan vain niihin meileihin, jotka sattuvat mua huomenna kiinnostamaan. Mutta ehkä tänään saan olla kärttyisä…
PS: Tässä vielä viikon postaukset:
Viikon tai koko vuoden morkkis: miksen lahjoittanut omia hiuksiani?
Reissaaminen ja vegaaninen ruokavalio
Varastoon voi sittenkin elää (ja vähän opintolainan takaisin maksamisesta)
Lentäminen raskaana – miten sujui?
Negatiiviset ajatukset raskaudesta osa 1
SARANDA
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
15 vastausta aiheeseen “Negatiiviset ajatukset raskaana”
Ihana postaus, oot niin hyvä kirjoittaja! Siut tuntien tiiän, et kullakin hetkellä oot tehny just oikeet ratkaisut siun elämää koskien sillä tiedolla, joka siulla on ollut silloin ja siinä hetkessä saatavilla <3 saat luottaa täysin siun intuitioon ja tunteisiin, ne on aina kuitenkin perustuneet sen hetken tilanteeseen, joka on ollut käsillä. Jälkeenpäin kaikki näyttäytyy aina eri valossa eikä silloin voi luotettavasti arvioida jo mennyttä.
<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3
Ihana mulla on ikävä sua. <3<3<3<3<3
Hyvä että päästit negatiivisia ajatuksia ulos. Turha tuntea huono omaatuntoa mistään. Aina ei tarvitse jaksaa tai edes nauttia kaikeasta mahdollisesta. Se kuuluu elämään. Ja koska raskaus on nyt niin iso asia elämässäsi, niin ihan ymmärrettävää, että suuri osa postauksistakin keskittyy siihen. Vaikka aihe ei ole itselleni ajankohtainen, niin kuulumisiasi on aina kiva lukea. Tärkeintä, että kirjoitat siitä, mikä itsestäsi tuntuu hyvältä ja tärkeältä. Muihin aihe-ehdotuksiin voisin heittää, että kirjaprojektista olisi myös mukava lukea, jos siitä löytyy kirjoitettavaa 🙂
Ihanaa viikon alkua! <3
Oot niin ihana, kiitos!! Toikin oli jotenkin niin osuvasti sanotti että kaikesta ei tarvitse aina nauttia täysillä, vaikka olisi kaikki edellytykset siihen… Vitsi tällä viestillä oli ihana aloittaa aamu, kiitos. <3
Ja iso kiitos postausaiheesta, voisin kirjoittaa kirjasta jo tällä viikolla. 🙂
IHANAA viikonjatkoa sinne, oot mieletön!
Apua, nää sun vastaukset on niin ihania!! Miljoona sydäntä sulle <3
Heippa,
Kuulostat vähän ankaralta itsellesi. Sulla on ollut upea vuosi ja paljon aihetta kiitollisuuteen, mutta myös massiivisten muutosten vuosi ja ne on mielelle iso stressi ja sopeutumisen paikka, positiivisetkin muutokset. Anna aikaa ja tilaa kaikille tunteille ja oloille, niillä on tehtävänsä mielen hyvinvoinnissa! Sun blogi on ihana kaikkine tunteineen ja musta ainakin on ihana kuulla vauva-asioista ja kaikesta mitä sun mielessä liikkuu!
Heii apua miten ihana kommentti! En osaa edes vastata tähän mitenkään riittävän kivasti! Niin fiksusti sanoit noista muutoksista, ei sitä edes tajua että iloisetkin asiat kuluttavat välillä…
Kiitos! Kiitos kun jätit tään ja kiitos kun oot niin vilpitön ja kultainen. <3 Kaikkea ihanaa sulle uuteen viikkoon. 🙂
Kaikki tunteet on sallittuja! Ja aina ei voi olla naantalin aurinkona, välillä menee pakostakin huonommin! Pääasia on, ettei jää vellomaan niihin ikäviin tuntemuksiin. Antaa niiden tulla ja mennä. Huomenna on varmasti jo kevyempi olo1
Aurikoa ja hyvää mieltä sunnuntaihisi! Minä ainakin luen enemmän kuin mielelläni vauvajuttuja! Ja hei, siitä kannattaa kirjoittaa, mikä milloinkin on mielen päällä!
Niin hyviä vinkkejä, kiitos paljon ihana. 🙂 <3 Parasta sunnuntai-iltaa myös sinne!
Kyllä mua ainakin kiinnostaa raskaus- ja vauvajutut, vaikka ei itselle ajankohtaista just nyt vielä olekaan. Pitäähän näitä aiheita prosessoida jo vähän ennakkoon.. 😀
Mut kaikenlainen negistely on kuitenkin ihan normaalia ja kuuluu elämään, jos se ei nyt vallitseva olotila ole. Tsemppejä!
Samaa mieltä täällä. Oot ollut niin iloinen ja hehkeä raskauden aikana että oikein odotin jos olisi edes jotain negatiivista.. 🙂
Haha kiitos. 🙂 Kyllä sitäkin on vaikka mikään muu asia ei voisikaan tehdä onnellisemmaksi!
Ihana kommentti, kiitos! Tulee niin hyvä mieli kuulla että postauksille on kysyntää. 🙂 Kiitos kun piristit mun iltaa, toivon leppoisaa ja mukavaa iltaa myös sinne. <3