Mä en pidä itseäni herkästi valittavana tyyppinä. Mutta jos valitan, niin sitten valitan kyllä ihan turhasta. Alla muutama asia, joka on jälkeenpäin saanut itseni häpeämään senhetkisiä ajatuksiani ja käyttäytymistäni…
Sairastuminen. Olin eilen vatsataudissa enkä siksi päässyt töihin. Tunsin oloni maailman surkeimmaksi ihmiseksi, en halunnut mennä edes omalle terassille lukemaan kun ajattelin etten ansaitse sitä. Tänään töissä olen huomannut että mikään ei romahtanut täällä eilisen aikana eikä kukaan ole vihainen minulle.
Toinen auto ajoi autoni kylkeen viikonloppuna. Ensimmäinen reaktioni vastapuolelle oli vähintäänkin vihainen ja kadun sitä oikeasti syvästi. Vaikka oma raivonpuuska kesti vain sekunteja ja pyysin kuskilta omaa käyttäytymistä useamman kerran anteeksi, olen silti todella pahoillani siitä. Auto on vain materiaa – kellekään ei onneksi käynyt kolarissa mitään ja vakuutuksetkin ovat kunnossa.
Nämä kuvat. Olimme Milanossa, oli todella lämmin päivä ja suorassa auringonvalossa kuvista ei tule tunnetusti mitään. Tiuskin asiasta poikaystävälleni, joka raukka keksii varmasti lomallaan parempaakin tekemistä kuin huolehtia blogini kuvakiintön täyttymisestä.
Olen surkea juoksija, totesin treeneissä yksi päivä ja itsetuntoni laski maan alle. So fucking what? Jos haluan todella korjata asian, aloitan säännöllisen juoksuharrastuksen (vaikka valmentajan kanssa) ja jos motivaatiota ei ole siihen, turha valittaa. Hyvät juoksutaidot eivät ole mulle onnellisen elämän ehto. Keksin muita ominaisuuksia jossa olen ihan ok, keskityn ennemmin niihin.
Toukokuun lukijatavoitteet eivät ole täyttyneet. Tässä vaiheessa kuuta klikkauksia ei ole tullut yhtä paljon kuin olisin toivonut. Toisaalta olen kirjoittanut oikeasti vain silloin kuin olen halunnut, enkä ole täyttänyt blogia väkinäisillä postauksilla vain kävijämäärät mielessä. Sitä paitsi, tähän on vaikuttanut olennaisesti kolme asiaa: 1) olin viikon ulkomailla 2) kihlauduin poikaystäväni kanssa ja päällimmäisenä ei ole mitään muuta kuin ”iiiiiiik!!!!” ja ”hääät!!!!!” enkä halua väsyttää teitä jatkuvilla yli-imevillä kliseisyyksillä 3) näissä keleissä jengillä on varmastikin parempaa tekemistä kuin avata blogeja.
Mistä turhasta sinä olet valittanut viime aikoina?
SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
15 vastausta aiheeseen “5x first world problems”
Mua hiertää oikeastaan se, jos joutuu aina tekemään kotityöt yksin, vaikka mä oon nyt työtön, mulla on kyllä aikaa nyt tehdä kotitöitä. 🙂 Ärsyynnyn myös, jos en jonain päivänä saa tehtyä opiskeluhommia, kun silloin yksi päivä kirjoitin kymmenen sivua. Pitäis ymmärtää, että ei sitä ole koko ajan vain yhtä tehokas, ei se oo varmaan kellekään mahdollista. Sairastelu taas mun mielestä on melkein rentouttavaa, kun luvan kanssa saa olla tekemättä mitään. Vaikka nyt, juuri nyt, kesäflunssassa ärsyttää se, että kaverit pääsee mökille ja mä en.
Tätähän voisi jatkaa loputtomin! 😀 Vaikka en itsekään pidä itseäni valittajana.
Voi sua, oot ihana ja noi kuulostaa ihan inhimillisiltä huolilta! Ei oo kyllä reilua jos joku osa-alue (vaikka ne kotityöt) jää kokonaan omalle harteille, vaikka olisikin paljon aikaa.
Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla sairastelulla. Ehkä sen takia tulemmekin usein kipeäksi – kroppa sanoo stop ja nyt on rentoutumisen vuoro (miinus tietysti pahat sairastelut, ne ei oo koskaan kivoja).
Tsemppiä flunssaan ja opiskeluihin! <3
Mäkään en normaalisti ole valittajaihminen, mutta jotenkin viimeisen puolen vuoden aikana on tuntunut siltä, että kokoajan joku hiertää ja puristaa. Ja pitää oikein keksimällä keksiä valittamisen aiheita. Viimeksi valitin lomalle lähtemistä, koska en todellakaan koe että olisin ansainnut tätä. Onneksi ystävät ympärillä osasivat auttaa mielenlaadun muuttamisessa ja täällä Nykissä on i h a n a a. Super inspiroivaa!
Ihana Kriselda. <3 Välillä on tollasia kausia, joskus niiden taustalla on joku isompi asia ja välillä vaan on sellasia tilanteita ja mielialoja enemmän. 😀
Ja oi sä oot TODELLAKIN ansainnut sun loman! Oot niin ahkera, aina niin monta rautaa tulessa, joten nyt rentoudut! <3
Ihanaa lukea, että muutkin potee huonoa omatuntoa jos joutuu olemaan töistä pois.. Sitä jotenkin helposti ajattelee sitä paljon kauheempana asiana, mitä se oikeasti on. Ja paljon onnea kihlautumisesta <3 toivottavasti kirjoittelet siitä vielä lisääkin!!
Näinpä, miksiköhän… Sairastuminen on ihan inhimmillistä. 🙂 Ja kiitos paljon ja kiva kuulla että aihe kiinnostaa. Ite en malta muusta puhuakaan haha. 😀
Jos mä olen laskenut sun lukijamäärää, niin se johtuu ihan vaan siitä, että en ole ehtinyt lukemaan mitään blogeja viime aikoina. :’D Vakavasti puhuen, mä en edes katso omia lukijamääriäni, ja mun mielestä lukijan kannalta ylivoimaisesti parhaita on ne blogit, joita tehdään aidosta inspiraatiosta ja halusta sanoa jotain, ei klikkaustenkuvat silmissä. Ja nuo kaikkihan on täysin inhimillisiä ja normaaleja tilanteita ja tunteita. 🙂
Hahaha Suvi oot ihan huikee 😀 <3 Ja oot ihan oikeessa, mäkin tykkään sellaisista sisällöistä eniten (kuten sunkin blogista!<3). Ja oikeesti yksi sydämellä kirjoitettu kommentti voittaa tuhat klikkiä mennen tullen!
Nauti päivästäsi! 🙂
Apua! Siis oot kihlautunut, luin joskus kaaauan sitten blogiasi, niiin mahtavaa! Onneksi olkoon!! -Maria
Ja hei oon kans vähän pettynyt, kun superpositiivinen ihminen ajattelee noin – – –
…no en!! Ihana kuulla sinultakin jotain muutakin kuin pelkkiä positiivisuuskuplia. Positiivisille tyypeille jää ongelmaksi se, että kaikki odottaa vain positiivista. En kyllä tiedä, vaivaako se koskaan sua. Mutta vaikutat aina ihan super’iloiselta!
Voi Maria, lämmin kiitos! <3 🙂 Aivan ihana kommentti, hihittelin ihan nolosti ääneen. 😀
Ja tuo on totta mitä sanoit. Oon tottakai rehellinen mun läheisille enkä hymyile jos ei hymyilytä enkä myöskään koe paineita että multa odotetaan tietyntyyppistä iloista asennette aina. Mutta kun kääntää asian toisinpäin, oon monesti huomannut ajatelleeni muista ihmisistä heidän kriisien keskellä että ”hei toi on niin elämäniloinen ja reipas ihminen että kyllä se pärjää” ja mun ajattelu on ollut väärin. Munkin pitää muistaa että iloisilta ihmisiltä ei saa odottaa aina vaan iloisuutta. 🙂
Kiitos kun pistit miettimään ja ihanaa päivää sinne!
Mä en olisi uskonut lukevani näitä :). Olet niin hyvä, lämmin ja positiivinen ihminen..Oikeasti oletkin siis ihan tavallinen nainen, kaikkine suuttumuksineen ja muineen. Oi miten ihanaa!! Oot vielä suloisempi normaaline murheineen… Muuten, mulla on ihan sama juttu tuon sairastumisen kanssa…siksi en kai uskalla sairastua ollenkaan…viimeksi olin kipeä 16 v sitten 😀
Oot ihana!
Ihan oikeasti, oot niin herttainen ja ihailtava ihminen kun pystyt noin vilpittömästi kehumaan muita! Arvostan sua ihan hirveesti ja näitä sun kauniita sanojasi, kiitos! <3<3 🙂
Ja et oo ollut kipeenä 16 vuoteen mitäääää? Nyt jakoon kaikki sun niksit, teet selvästikin jotain todella oikein! 😀
Ei mulla ole muita niksejä kuin, että oon syönyt omenan päivässä 16 vuotta. Taitaa pitää paikkansa se vanha sananlasku ”omena päivässä pitää lääkärin loitolla” ja en ole myöskään sairaanloisen hygieeninen, bakteereja pitää olla!!
Ihan törkeen hyvät neuvot molemmat! 😉 Hyvä sinä!