Kategoriat
Perhe & Ihmissuhteet

Ensimmäiset kolme kuukautta

Ela täytti viikko sitten kolme kuukautta. Ja silläkin riskillä, että jokainen vaikeaa vauvavuotta läpikäyvä rupeaa vihaamaan minua (tai pahempi: lopettaa blogin seuraamisen) mun on pakko sanoa, että on ollut helpot kolme kuukautta.

Imetyskriisiä ja ekojen viikkojen baby bluesia lukuun ottamatta kaikki on sujunut kuin unelma. Ela nukkuu ja syö hyvin ja kasvaa ja kehittyy päivittäin. Haluaisin uskoa, että vanhempina meillä on ollut pieni osuus asiaan mutta se tuskin olisi totta: on arpapeliä miten ”tyytyväisen” tai helposti nukkuvan vauvan sitä syliinsä saa.

Kerron silti positiivisen kokemukseni kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että omaa onnea on ihana hehkuttaa. Tiedän, että se sotii vanhempaa suomalaista mentaliteettia vastaan, jonka mukaan onni kuuluu kätkeä, mutta mä nimenomaan haluan murtaa sen vanhan tavan. Mä oon helpottunut, levännyt, energinen ja onnellinen kolmekuisen äiti, enkä mä näe mitään hyvää perustelua peitellä sitä.

Toiseksi, haluan vaikuttaa stigmaan. Siihen stigmaan, jonka mukaan ensimmäinen vuosi on pelkkää rämpimistä ja vauvan takia täytyy luopua suurin piirtein kaikesta muusta elämästä. Ja hei, niin se saattaa monilla olla, ehkä suurimmallakin osalla. En tiedä. Mutta haluan osoittaa, että ei kaikilla. Monet lapsettomat ystäväni ovat huokaiseet helpotuksesta meidän seurassa huomatessaan, ettei elämä vauvan kanssa välttämättä olekaan niin rankkaa.

Toisaalta, haluan muistuttaa itseäni tässä kohtaa, että takana on vasta kolme kuukautta. Ja edessä vaikka mitkä kuiset hulinat, hampaiden tulo, soseiden ja kiinteiden aloittaminen, ryömimiset, konttaamiset ja kävelemiset… Ja jos Ela sairastuu, mahdollisesti paljon vaikeimpiakin asioita. Taas toisaalta, aivan kuten Iidakin kirjoitti, asiat eivät mene aina huonompaan suuntaan.

Koko viikon postaukset:

48 tuntia, 4 + 8 kuvaa

Mitä ostin tänä keväänä? #2

Yhdestä kotikielestä tuli kolme – miten kolmikielisyys toimii lapsiperheessä?

Näissä asioissa olen herkkä

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

20 vastausta aiheeseen “Ensimmäiset kolme kuukautta”

Kyllä, vauva-ajoista saa ja pitää ehdottomasti kertoa myös myönteisiä kokemuksia.

Omana odotusaikanani neuvolantäti ehdotti meille tuleville vanhemmille, että ”nyt kannattaisi lähteä yhdessä vaikka risteilylle, niin oisi sitten jotain mitä muistella kun tulee ne rankat ensimmäiset kolme kuukautta”.

Ei kerrottu tädille, että oltiin juuri lähdössä festareille, ajateltiin vain että niin, rankkoina aikoina voisi tosiaan lohduttautua sillä, että ainakaan ei olla risteilyllä.

Ei tullut erityisen rankkoja aikoja. Olisi varmasti voinut tulla, mutta en usko että sellaisia on tarpeen ihan niin voimallisesti joka puolelta manata. Jännittää se uusi elämänvaihe muutenkin ihan tarpeeksi.

Ihana kun meillä on niin samanikäiset vauvat niin osaan niin samaistua sun kirjoituksiin! Täällä ihan samanlaisia fiiliksiä että kolme kuukautta mennyt paremmin kuin oletin alussa ja elämä tuntuu paremmalta kuin koskaan 🙂

Sama täällä, niin kiva lukea ja samaistua suuntaan jos toiseen! 🙂 Ja todella ihana kuulla, että teilläkin on mennyt hyvin. <3

Vastaa

Ainii ja piti sanoa vielä että ihanat vauvan varpaat 😁 mikä niissä vauvan varpaissa onkin niin sulosta vai oonko ainoo joka niin aattelee 🙈

No en tiiä, oon ajatellut ihan samaa! 😀 Miksi aikuisten varpaat on rumat mut vauvojen söpöt?? 😀

Vastaa

Niinpä! Ei mulla tulis aikuisten varpaita mieli pussailla mut oman pojan varpaita pussailu kyllä 🙈

Hei kiitos linkistä! 🙂 Jos tähän kommenttiin saisi kuvan, lähettäisin kuvan tästä hetkestä kun Ela nukahti syyliini ja tiedän, että sillä sekunnilla kun siirrän hänet, hän herää. 😀 Kuuntelen tämän siis heti kun Ela herää. <3

Vastaa

Ihana kuulla, että teillä on mennyt Elan kanssa hyvin <3

Mun esikoinen oli aika samanlainen. Hän alkoi nukkua 8h yössä 2-viikkoisena ja nukkui lisäksi kunnon päiväunia kolme kertaa päivässä. Iän myötä päiväunten määrä väheni, mutt ayöunet piteni 12 tuntiin. Poika myös söi hyvin ja syö yhä kaiken mitä eteen laittaa. Kun minulta kysyttiin millainen poika on, en voinut kuvaill aoikein muill asanoilla kuin, että poika toimii kuin ajatuksen voimalla. Säyseä kaveri hän on yhä, vaikka teini-ikä tuokin kyllä oman mausteensa vuorovaikutukseen.
Kuopuksella oli heti syntyessä valtava elämännälkä ja hän oppi syömään ennen kuin edes ehdimme opastaa häntä rinnalle. Toisaalta hän oli melko tarvitseva vauva ja halusi olla koko ajan lähellä, ihan iholla hereillä ja nukkuessaan kunnes oppi liikkumaan ja läheisyyttä tankattiin öisin. Tämä sekä rakkaudessa että vihassaan tulta ja tapuraa oleva pieni leijona tuo valtavasti onnea ja iloa perheeseemme joka päivä.

Ihanaa miten erilaisia teidän pojat on ollut! 😀 Varmasti on ollut kiva kokea kahdenlaista vauvaelämää. Kivaa viikkoa koko teidän perheelle sinne. <3

Vastaa

Mun mielestä on todella tärkeää, että myös näitä positiivisia kokemuksia jaetaan! Näin lapsettomana koen lapsi-keskutelun mediassa ja somessa usein just hyvin negatiivisena. Puhutaan siitä, mistä kaikesta on luovuttu ja mikä on ollut todella vaikeaa. Siksi on tosi tärkeää, että kerrotaan myös siitä, kun menee hyvin! 🙂

Ja ylipäätän, kuten sanoinkin sulle, oot ihan mahtava esikuva ”modernista äidistä” siitäkin mielessä, että jaksat mennä ja tehdä Elan kanssa, eikä sun elinpiriiri ole kutistunut äidiksi tulon myötä. Usein lapsettomana äitiydestä voi nimittäin tulla sekin kuva, että sitten pitää just luopua kaikesta vanhasta ja olla 100 % äitikuplassa, vaikka ei sen todellakaan tarvitse mennä niin. Totta kai, jos lapsi nukkuu huonosti ja sitä myötä myös äiti, on myös täysin ok levätä ja jäädä kotiin. Mutta mulle on ollut tosi silmiä avaavaa nähdä myös esimerkkejä aktiivisesta äitiydessä, jossa nainen on äiti, mutta säilyttää myös intohimon niihin entisiin lempijuttuihinsa. 🙂

Kiitos paljon kommenttista ja kauniista sanoistasi! On oikeesti tosi ihana kuulla, että on levittänyt positiivista tietoisuutta vauva-arjesta. 🙂 Ja sä oot niin ihana ja ”vauvasensitiivinen” ystävä vaikka sulla ei ole lapsia. <3

Vastaa

Jep, näin juuri. Tuntuu, että keskustelu aiheesta on hieman polarisoitunutta. Joko vauvalla on refluksi ja allergia ja koliikki ja itsellä synnytyksen jälkeinen masennus ja muut bonukset ja arki on kamalaa (mitä en yhtään ihmettelisi tuolla kombolla). Tai vaihtoehtoisesti blogataan, että vauva tuli ulos heittämällä, yhtäkään tikkiä ei tarvittu ja hups tässä sitä ollaan salilla 2-viikkoisen kanssa, kuitenkin vielä 2kg raskauskiloja jäljellä ”jotka saavat sulaa omassa tahdissa ilman stressiä” (mutta viim. 4vk jälkeen on jo hups kokoa pienemmät farkut kuin ennen raskautta). Näiden väliin mahtunee kuitenkin aikamoinen sateenkaari eri tilanteita, eikä mun mielestä kannata ahdistua siitä, jos ei ole ”tarpeeksi kurjaa” tai tarpeeksi glamuröösiä. Totuus on kuitenkin se, että noista positiivisista kokemuksista ei jotenkaan ole totuttu huutelemaan ja lisäksi ympäristö oletus on, että menisi jotenkin huonommin lapsen synnyttyä. Lapsi kuitenkin itsessään usein lisää onnea niin paljon, että vaikka unta saisikin pari tuntia vähemmän, se ei useinkaan kaada venettä ja kokonaisonnellisuus voi jopa lisääntyä. Itse olin jotenkin aivan hämmentynyt siitä, että joku maksaa lystistä äitiysloma ja mä hengasin kotona ja keittelin kahvia, kun vauva nukkui partsilla. Koin, että oma aikani lisääntyi, enkä ole minkään muun vuoden aikana käynyt yhtä monella kaverilounaalla. Ärsytti lähinnä joidenkin voivottelu ja juurikin nuo viittaamasi ”kyllä se vielä tästä surkeemmaksi muuttuu”-kommentit. Tietty ihmiset kokevat asiat eri tavalla ja en sulje sitä pois, että jollekin voi olla ahdistavaa olla kotona. Yleisesti en kuitenkaan tiedä, miksi lapsi olisi joku ankeuttaja, joka syntymällään pilaa kaiken kivan. Meillä on kuitenkin Suomessa äitiysLOMA, jolla lomaillaan sen vauvan kanssa. Ei ne kaikki lomat toki onnistu, mutta yleisesti ottaen lomallahan on kivaa ja vapaa aikataulu vailla velvotteita:)!

Siis nää sun sanat! Niiiin totta niin monella eri tapaa. Ja niin hyvä pointti tuo että vauvavuodet tuntuu olevan jokotai ääripäitä, väliin mahtuu niin paljon muitakin vuosia ja tuskin kellään on koko vuoden aikana pelkkää ihanaa tai pelkkää kamalaa. Mä myös arvostan äitiyslomaa/vanhempainvapaata uskomattoman paljon! Tää on todella ihana lahja yhteiskunnalta, joka mahdollistaa lapsentahtisen arjen ja sen, että voin tutustua omaan vauvaani kaikessa rauhassa. 🙂

Vastaa

Mun mielestä meidän vauva-ajatkin oli tosi helppoja! Ja tosiaan mun yksi serkkuni joskus sanoikin, ettei meitä voi käyttää esimerkkinä lapsiperheestä, koska meiän lapset ei oo normaaleja. Ne on liian helppoja. 😀 Mutta kun ei se vauva-arki välttämättä ole kamalaa! Mä esimerkiksi pystyin lasten kanssa lähtemään vaikka ja minne, eikä vauvat sitoneet mua kotiin!

Haha kuulostaa tutulta, moni mun kaveri on sanonut samaa. 😀 Tosi kiva kuulla, että teillä meni hyvin. <3

Vastaa

Kaikki nuo tulevat asiat joita luettelit on vaan ihania! Todellakin saa hehkuttaa omaa hyvää oloa. Täällä 9-kuisen äiti ja on niin luksusta kun saadaaan nukkua täysiä öitä. Ja mun mielestä vauvan kanssa on koko ajan hauskempaa mitä vanhemmaksi se tulee.

Oikeesti? 😀 Ihanaa kun sanot noin! Ihanaa sunnuntaita sinne koko köörille. <3

Vastaa

Lapsettomana ja tietyllä tapaa perhe-elämää kammoksuvana (okei, tosi vahva sanavalinta, mutten nyt keksinyt parempaa) on ihanaa lukea tällaisia postauksia! Mun ikäisille (oon 23) syötetään aika paljon negatiivista kuvaa vauva-arjesta, pitäis puhua enemmän miten ihanaakin se voi olla. <3

Kiitos kommenttistasi. 🙂 Mä luulen että vauva-arjessa pätee samat säännöt kuin missä tahansa muussakin asiassa: negatiiviset kokemukset ovat enemmän äänessä. Ehkä juuri siksi haluan tuoda esiin, että tää voikin tosi mukavaa aikaa. 🙂 Kivaa sunnuntaita!

Vastaa

Kommentoi